« Takaisin

Aalto

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin 27.05.2020. 23:31:08

Suomalaista kulttuuria ja sen ”henkilötuotteita” hehkutetaan nykyisin kovin vähän. Nyt on katsojille luvassa perinteiseen klassiseen tyyliin tehtyä taiteen ja nerouden hehkutusta, jossa on vahvasti suomalainen leima. Kerrotaan, että Hugo Alvar Henrik Aalto sanoi: ”Miksi rakentaa tavallista, jos voi luoda paratiisin.” Ennustetusti 4.9.2020 ensi-iltaan tuleva Aalto on elokuva, joka sykkii suomalaista menneen ajan mahtipontista kultturellia eetostapaatosta ja ripauksen myös koomista boheemia taiteilijaelämää.  

Arkkitehtuuri ja huonekalusuunnittelu on järjellä ja luovuudella tehtyä toimintaa. Logosta ilmestyy tämän vuoksi mukaan, sillä niin hyvin Alvar Aallon suunnittelemat teokset sulautuvat luontoon ja saavat ihmisen usein tuntemaan itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi oleskellessaan ympäristössä, jossa infrastruktuurin olemus sulautuu luontoon ja samalla ihmisyyden ytimeen. Tällaista kun katsoo elokuvana, saa hyvän mielen.

Dokumentaristi Virpi Suutarin hauskan ”vanhanaikainen” ja pompöösi dokumenttielokuva modernismin mestareista arkkitehti Alvar ja Aino Aallosta sekä Alvarin toisesta vaimosta eli Elissa Aallosta on raikas tuulahdus tämän päivän elokuva-antiin. Elokuva imaisee mukaansa, ainakin elokuvateatterissa katsottuna, ja samalla se kertoo kiinnostavaa tarinaa eräästä kaikkien aikojen tunnetuimmasta ja arvostetuimmasta suomalaisesta taiteilijasta. Mielestäni arkkitehtuuri on parhaimmillaan taidetta, eikä vain rakentelua.

Elokuva ei ole pelkästään ”vanhanaikainen”, vaan se on samalla myös raikas ja nykyaikainen. Monet aiheet, kuten Alvarin henkilökohtainen elämä ja sen erikoispiirteet, nousevat elokuvassa kutkuttavasti esiin. Ja kuitenkin arkkitehtuuri pysyy juuri oikealla tavalla keskiössä tavalla ja toisella. Jonkin sortin hilpeää ihmettelyä tuottaa Alvarin ja hänen vaimojensa (erityisesti Ainon) vapaamielisyys seksuaalisiin asioihin. Kuitenkin he onnistuivat kasvattamaan lapset ja tekemään arvostetun ja taiteellisen kansainvälisen uran.

Vaikka elokuva on hyvä ja tarkka, jättää se myös paljon kertomatta. Esim. miksi Alvar oli kansallisromantikko ja oliko hän? Helsingissä Teknillisessä korkeakoulussa Aaltoa opettivat muun muassa Armas LindgrenUsko Nyström ja Carolus Lindberg. Yleisesti väitetysti vuosisadan vaihteen kansallisromantiikka välittyi Lindgrenin kautta. Elokuvassa käsitellään myös hiukan liian vähän Alvarin suhdetta muihin ihmisiin kuin vain kahteen vaimoonsa. Syntyi lievää ärsytystä, miksi näin on toimittu. Varmasti mielenkiintoisia ihmisiä oli Alvarin elämässä muitakin. Myös muutama mehevä tarina joidenkin tunnettujen rakennusten syntyhistoriasta on todennäköisesti tietoisesti päätetty jättää pois. Elokuvan keston kannalta se on täysin ymmärrettävää, mutta tavallisen katsojan kannalta se on surku.

Elokuvassa on hyvä pöhinä, vahvasti tunteita muokkaava äänimaisema ja mielenkiintoisia tarinallisia yksityiskohtia. Äänistä kiitoksia teille, äänisuunnittelija Olli Huhtanen ja säveltäjä Sanna Salmenkallio. Elokuvan aihe on valtavan laaja, sillä Aaltojen elämäntyön jäljiltä voi löytää arvostettuja rakennuksia ja huonekaluja ympäri maailmaa huomattavan määrän. Elokuva sisältää runsaasti ennennäkemätöntä ja -kuulematonta arkistomateriaalia, kuten Aaltojen rakkauskirjeitä sekä Göran Schildtin Aallon elämänkertaa varten nauhoittamia taustahaastatteluja. Jonkin sortin ”punaisena lankana” toimii ihmissuhteet. Esim. Aaltojen pariskunnan rakkauselämä oli normaalista poikkeavaa, suvaitsevaa ja omaan aikaansa melko liberaalia. 

Dokumentilla on vahva tausta. Elokuva perustuu laajaan taustatyöhön ja sitä varten on haastateltu Aaltojen läheisiä ja kansainvälisiä huippututkijoita eri puolilla maailmaa. Myös ohjaus on tehty taitavasti, sillä materiaali nivoutuu toisiinsa sujuvasti ja katsojaa arvostaen. Kehun avoimesti, sillä Virpi Suutari on tehnyt hienon elokuvan, jota oli ilo katsoa. Tämä dokumentti on merkittävä kulttuuriteko.

Ennustettu ensi-ilta: 04.09.2020

Pituus: 103 min.

Ohjaus: Virpi Suutari

Käsikirjoitus: Virpi Suutari, Jussi Rautaniemi

Äänisuunnittelu: Olli Huhtanen

Sävellys: Sanna Salmenkallio

Näyttelijät:

Pääosissa dokumentissa: Alvar Aalto, Aino Aalto ja Elissa Aalto.

Genret: Dokumentti

« Takaisin