« Takaisin

All the Money in the World

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Maailman kaikki raha” on melko onnistunut ja omassa filosofiseksikin kääntyvässä lajissaan melko mainio tekele. Elokuvan laadukkuus paljastuu vasta hetkellisen sulattelun jälkeen, joten mikään tavallinen viihdekakku tämä ei ole. Toki sitä voi mennä katsomaan myös ilman syvällisempää ajattelua ja havainnointia. Näyttelijät onnistuvat työssään kautta linjan melko kiitettävästi ja erityisesti John Paul Getty III:n esittäjä Charlie Plummer on kiitoksensa ansainnut. Samoin lisäkiitosta voi saada multilahjakas Romain Duris, joka näyttelee yhtä sieppajista.

Pinnallisella tasolla elokuva kertoo 16-vuotiaan John Paul Getty III:n (Charlie Plummer) kidnappauksesta ja hänen äitinsä Gailin (Michelle Williams) epätoivoisista yrityksistä saada poikansa miljonääri-isoisä (Christopher Plummer), joka on käytännössä maailman rikkain mies,  maksamaan varallisuuteensa nähden olemattomat lunnaat. Kaappausdraamoissahan ei sinällään ole oikeastaan mitään uutta, eikä uutta ole tässäkään leffassa. Kliseet siis lilluvat Hollywood-löllössä. Kroisos-isoisä Gettyn kieltäytyessä maksamasta lunnaita, ja sieppaajien muuttuessa yhä epävakaimmiksi ja brutaalimmiksi, Gail yrittää vedota isoisään moneen kertaan eri keinoin. Poikansa elämän ollessa vaakalaudalla, Gailista ja Gettyn neuvonantajasta (Mark Wahlberg) muodostuu epätavalliset liittolaiset kilpailussa aikaa vastaan. Oletusarvona tietysti on, että tilanne ”lopulta paljastaa rakkauden todellisen arvon suhteessa rahaan”, kuten elokuvan markkinointitaho sen ilmaiseen. Höpönlöpöä, sanoo ”kylttyyritoimittaja”.

Oikeastaan elokuvan paras anti liittyy kyllä rahaan, mutta ei suinkaan pelkästään suhteessa rakkauteen. Juoni tuo mukanaan metatason onnistuneita virityksiä, joiden kautta sosiologisella tasolla piilevät moninaiset jännitteet, joita ihmisen suhde rahaan muodostaa, alkavat ”hyppiä silmille” ja ”tökkiä rintaan”. Yleensäkin laadukkaat elokuvat voivat lisätä ymmärrystä ja älykkyyttä, sekä olla hyviä sosiaalisen ja henkisen kasvun virittäjiä, mutta tämä elokuva on varsin sitä, erinomaisen helpolla ja kepeän osuvalla tavalla. On kuin olisi päässyt mukaan psykodraaman harjoitukseen ilman, että joutuu laittamaan mitään henkilökohtaista julkisesti peliin. Elokuva kestää 133 minuuttia ja sen ajan sitä myös jaksaa seurata. Toki draaman kaaren jälki on totutunlainen, joten keskivälissä saattaa paatuneempaa katsojaa alkaa hiukan väsyttämään, mutta se kannattaa kestää, sillä loppua kohti ontologinen ja eksistentiaalinen tuska saa ympärilleen hyvin ohjattua toimintaa.

Ensi-ilta oli 12.01.2018. Ikäraja on hiukan liian korkea 16 vuotta. Pituus on 133 min.

Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: David Scarpa perustuen John Pearsonin romaaniin
Näyttelijät: Muun muassa Michelle Williams, Mark Wahlberg, Christopher Plummer, Romain Duris, Charlie Plummer, Timothy Hutton, Dan Friedkin.

« Takaisin