« Takaisin

Budapestin auringonlasku (Napszállta, Sunset)

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Eurooppa ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ja Budapest sen keskiössä. Yhteiskuntaluokkien todellisuus, ihmisten köyhyys, teollistuminen, uudet radikaalit poliittiset aatteet. Naisten oikeuksien puute ja kehittyminen. Siinä olisi mainio tausta hyvälle elokuvalle. Budapestin auringonlaskua mainostetaan ja piilomainostetaan tuolla asiaryppäällä, mutta elokuva ei mitenkään kanna sanomaansa.

Elokuva alkaa hyvin, suorastaan mainiosti, ja nostaa siten odotuksia elokuvan suhteen. Ihan alussa epäselviä asioita ratkotaan ilman turhia selittelyitä. Tämä toimii jonkin aikaa ja tunnelma tiivistyy. Sitten elokuva lässähtää tyystin ja loppu ylipitkästä elokuvasta on melkoista katsojan tuskaa. Kliimaksi jää tulematta, tajunta ei räjähdä, taivas ei aukea, eikä riemu poksahda, vene alkaa vuotaa ja kuormajuhta nilkuttaa… Kamera kuvaa ilmeetöntä naisen päätä, josta välillä tarkennellaan taustaan. Kysymyksiä esitetään absurdisti, ihmiset ja etenkin Irisz säntäilee sinne tänne ilman tolkun häivää. On kuin katsoisi zombie-elokuvaa, hyi että!

Kaikkein makaaberein kömmähdys tapahtuu elokuvan viimeisillä minuuteilla. Täysin päälle liimattuna näytetään typerä kohtaus ”mukamas” ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudasta. Siinä nainen töllistelee surkeissa lavasteissa. Kohtaus on törkeän paljon irti elokuvan muusta sekoilusta ja jättää katsojalle tunteen kuin olisi hullujenhuoneelta tulossa. Herää väkisinkin kysymys: Kuka haluaa mennä katsomaan moista moskaa?

Elokuvan sekava juoni: Vuonna 1913 nuori Irisz Leiter (Juli Jakab) matkustaa kohti Budapestia työskennelläkseen hatuntekijänä kuuluisassa hattukaupassa, joka kuului hänen edesmenneille vanhemmilleen. Uusi omistaja, Oszkár Brill (Vlad Ivanov) käännyttää hänet kuitenkin pois samalla, kun hattukaupassa tehdään valmisteluja äärimmäisen tärkeää vierasta varten. Sitkeä nainen jää kuitenkin pyörimään lähistölle.

Yllättäen Irisz kohtaa hullun miehen, joka etsii erästä Kálmán Leiteria. Irisz kieltäytyy lähtemästä kaupungista ja päättää seurata Kálmánin jalanjälkiä, jotka ovat hänen ainoa yhteytensä menneeseen. Nuoren naisen epärationaalinen käytös ja uteliaisuus johdattaa hänet läpi Budapestin synkkien ja sekasortoisten katujen ja tyyli lopulta on kuin huonoista vanhoista mustavalkoelokuvista. Lopulta paljastuu, että kyseessä on hänen hullu veljensä. Elokuva epäonnistuu hulluuden tematiikan kuvaamisessakin oikein reippaalla tavalla. Roskaa tehdessä on varmaan syytä olla ”reipas”, huumorilla sanottakoon.

Totuus tulkoon suoraan ilmi. Jos olisin tavallinen katsoja ja haluaisin mennä elokuviin katsomaan hyvän elokuvan, valitsisin kyllä jonkun toisen, paremman leffan. Niitäkin on!

Ensi-ilta: 17.05.2019

Ikäraja: 12

Pituus: 142 min.

Ohjaus: László Nemes

Käsikirjoitus: László Nemes, Clara Royer, Matthieu Taponier

Näyttelijät: Vlad Ivanov, Juli Jakab, Susanne Wuest

Genret: Draama

« Takaisin