« Takaisin

Helene

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin. 24.11.2019

Helena (Helene) Sofia Schjerfbeck syntyi 10. heinäkuuta 1862 Helsingissä. Ihan pikkutyttönä vuonna 1866 Schjerfbeck kaatui portaikossa ja hänen vasen lonkkansa murtui, minkä takia hän ontui koko loppuelämänsä. Tuo lonkkavika vaikutti Helenen elämää loppuun asti. Esimerkiksi hänen nuoruuden kihlaus kuitenkin purkautui vuonna 1885, koska Schjerfbeckin lonkkavika herätti sulhasen sukulaisissa tuberkuloosiepäilyjä. Schjerfbeck ei avioitunut myöhemminkään.

Nykyisin Helena Sofia Schjerfbeck ja hänen taiteensa on hyvin arvostettua. Esimerkiksi hänen maalaus Tanssiaiskengät, teos vuodelta 1882 myytiin 2008 Sothebyn huutokaupassa 3,9 miljoonalla eurolla. Se on korkein suomalaisesta taulusta maksettu hinta. Skandinaaviksi luonnehdittu ostaja halusi pysyä tuntemattomana. Ja Tanssiaiskengät, tästä myöhäisemmästä versiosta vuodelta 1939 maksettiin vuonna 1990 Sothebyn huutokaupassa 1,5 miljoonaa euroa, mikä on toiseksi korkein hinta, mitä suomalaisesta taideteoksesta on tähän mennessä koskaan maksettu. 

Antti J. Jokinen on ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan. En tiedä mitä Jokisen päässä on liikkunut, sillä jos tutkii Schjerfbeckin historiaa, tajuaa heti, ettei elokuva noudata kuin kovin vähäisin osin Helenen elämänkulun faktoja. Elokuva on siis lähinnä fiktiivinen draama. Elokuva etenee melkoisen rauhallisesti ja katsojan kannalta isompia yllätyksiä ja draamaa ei ole tarjolla, tunsi Schjerfbeckin historiaa tai ei. Näyttelijöiden työtä voi sen sijaan kehua.

Elokuvassa on myös erikoisia tulkintoja. Väliin Schjerfbeck kuvataan melko tylynä ja vitt… siis hattumaisena naisena, jolla on osin yksioikoinen luonne. Kuitenkin historia kirjoittaa Schjerfbeckistä hauraana ja tavallaan introverttinä hissukkana. Yleisimmät tulkinnat Schjerfbeckin taiteesta ja taiteilijuudesta pohjautuvat pitkälti vanhojen elämäkertojen oletuksiin, varsinkin Einar Reuterin kirjoittamaan elämäkertaan. Sen mukaan Schjerfbeck oli hauras ja kärsivä olento, mikä on taas johdatellut sen suuntaiseen teosten tulkintaa, siis taidehistorian tutkijoiden piirissä. Elokuvassa on toisenlainen tulkinta.

Myös Helenen suhde äitiinsä ja veljeensä on elokuvassa ”paljolti ja rajusti omaan suuntaansa” tulkittu. Äiti kuvataan tässä ikäväksi ihmiseksi, ihan kuin jonkun anopiksi. Kertomatta myös jää, että tuohon mennessä todellinen Helene oli asunut mm. Pariisissa, Pont-Avenin kalastajakylässä Bretagnessa, Meudonissa, Englannin Cornwalliin ja St. Ivesissä, sekä Wienissä ja Firenzessä. Kokenut nainen siis, etenkin sen ajan mittareilla. Tuo asia lienee vaikuttanut äidin suhteellisen kunnioittavaan asenteeseen lapseensa, mutta elokuvassa se ei totta tosiaan näy.

Elokuvan katsojalle jää myös arvattavaksi oliko Helene kiimainen puumanainen, joka jahtaa nuoria taiteilijapoikia tai biseksuaali ääriliberaali feministi. Todellisuus tässäkin lienee ollut kovin toinen kuin mitä elokuvan käsikirjoitus on itseensä kirjannut. Vuodet 1915 eteenpäin: Myös sisällissodan raakuus ei millään tavalla kunnolla hipaise katsojaa, eikä roolihahmoja, mikä sinällään on melkein koomista.

Pääosaa näyttelevä Laura Birn on taitava ja ammatillisen taitavuuden ohessa hänen luonnollinen kauneutensa tulee hienosti esiin, sillä roolihahmoa ei ole liika vahvasti meikkailtu. Tässä elokuva noudattaa hyvää historiallisen kuvaamisen tyyliä ja otetta. Tämän vuoksi on ilo katsella kameran lähikuvaa Helenestä. Myös Johannes Holopainen näyttelee mainiosti roolinsa, ollen iloinen suomalainen jässikkä.

Elokuvan fiktiivinen tarina: Vuosi 1915. Helene Schjerfbeck elää unohdettuna taiteilijana iäkkään äitinsä kanssa maaseudulla. Viimeisimmästä näyttelystä on kulunut jo vuosia, ja Helene on jatkanut maalaamista ainoastaan omasta intohimostaan. Kaikki muuttuu, kun taidekauppias löytää Helenen sekä tämän monta upeaa maalausta. Kauppias haluaa järjestää suuren yksityisnäyttelyn. Kauppa käy ja velat muuttuvat saataviksi.

Sitten käsikirjoitetaan liioittelevaa draamaa: Helenelle käänteentekevä hetki koittaa kuitenkin vasta kun hänet esitellään Einar Reuterille. Nuori Einar on metsänhoitaja, ja taiteen harrastajana Helenen töiden intohimoinen ihailija. Hänestä tulee Helenen uskottu ja myös rakastettu. Helenen mielenterveys rakoilee. Loppu elokuvasta on sitten lähinnä hidastempoista puumanaisen pettymysten draamaa ja kliseistä suomalaisen taiteilijan hulluuden kuvaamista. Voihan rähmä!

Ensi-ilta: 17.01.2020

Ikäraja: 7

Pituus: 122 min.

Ohjaus: Antti J. Jokinen

Käsikirjoitus: Marko Leino ja Antti J. Jokinen

Näyttelijät: Laura Birn, Johannes Holopainen, Krista Kosonen, Pirkko Saisio, Eero Aho, Jarkko Lahti

Genret: Draama

Lue myös linkki: 

Maailmalta löysin itseni – Helene Schjerfbeck ja Taiteilijoiden Ruovesi 

« Takaisin