« Takaisin

Joker

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Pahuuden ongelma sai aikoinaan kirkkoisä Augustinuksen tekemään harhaisen oppinsa perisynnistä. Augustinus ei ymmärtänyt ihmisen sisäistä tarpeiden välistä ristiriitaa. Jokainen älykäs toki tietää, ettei perisyntiä ole. Augustinuksen aivopieru vaikuttaa läpi länsimaisen kulttuurin, lyöden leimansa myös sarjakuvien tarinoihin. 

Todd Phillipsin ohjaama Joker elokuva on läpeensä tämän tuskaisen perisyntiin liittyvän ajatusvirheen täyttämä. Elokuva pursuaa väkivaltaa, heikompien kiusaamista ja mielenterveyden ongelmien kuvausta. Nyt katsojan ”nautinto” rakentuu siis lähinnä pahuuden ongelman ihmettelylle. Eikä tässä vielä kaikki!

Arvoituksesi jäävä ratkaisu

Kumpi oli ennen, muna vai kana? Onko Arthur Joker ollut hullu jo lapsena ja joutunut siksi isäpuolensa hakkaamaksi, vaiko tullut hulluksi koska isäpuoli hakkasi? Miksi äiti salli ottolapsensa pahoinpitelyt? Näistä elokuva piilotetusti alkaa ja niihin kysymyksiin elokuva päättyy. Ja tupakka palaa niin paljon, ettei piilomainonta ole enää piilomainontaa. Tokihan skitso polttaa tupakkaa. 

Eettisen väännön väliin mahtuu toki eeppistä sarjakuvamaista tarinankerrontaa. Maisemat ovat synkkiä roskapusseja, rottia, ankeita kaupunkikuvia ja huonokuntoisia asuntoja. Angstia tulee liian kanssa, mutta tälle masennukselle löytyy faninsa. Oikeastaan elokuvan väkivalta on suhteellisen lievää verrattuna nykyiseen normaaliin toimintaan, jossa syntyy aina kymmeniä ruumiita. Nyt kuolee alle kymmenen ihmistä, mitä sitäkin voi ihmetellä.

Hulluilun sekaan mahtuu muitakin eettisiä kysymyksiä. Ne ovat kuin tämän päivän Suomesta. Kuka on se heikko, jota pitäisi suojella ja kuuluuko heikompia edes puolustaa? Onko yhteiskunnallinen vastakkainasettelu hyväksi? Paljonko voimaa saa käyttää omien mielipiteiden tuoksi. Jokerin elokuvaan on ladattu valtava eettinen pohdinta. Jos se kiinnostaa, niin mene katsomaan tämä elokuva.

Jutun juoni: Väkijoukossakin itsensä yksinäiseksi tunteva Arthur Fleck etsii edes jonkinlaista yhteyttä. Hänellä on päällä hurja psyykelääkitys. Hänellä on klovnin naamio. Yhden hän maalaa kasvoilleen päivätyötään varten. Toista hän ei pysty poistamaan; se on hahmo, johon hän turhaan pakottaa itsensä tunteakseen olevansa osa ympäröivää maailmaa eikä väärinymmärretty mies, jota elämä jatkuvasti kohtelee kaltoin. 

Isättömällä Arthurilla on hauras hullu äiti, hänen paras ystävänsä, joka nimittää Arthuria Happyksi. Väkivalta traumatisoi antisankaria, vai sittenkin sankaria? Viestintä on ristiriitaista. Teinien pahoinpidellessä Arthuria kadulla, pukumiesten pilkatessa häntä metrossa ja klovnikollegojen kiusatessa häntä töissä, Arthur ajautuu yhä kauemmaksi yhteiskunnasta. Hulluus ei pysy enää pinnan alla. Jutun juoneen kuuluu silmitön, mutta jollain tapaa ymmärrettävä väkivalta.

Muokattua tarinaa ja menestysodotuksia

Sarjakuvien Jokeria on muokattu. Todd Phillipsin tuottama, ohjaama ja osittain käsikirjoittama ”Joker” on hänen näkemyksensä pahamaineisesta DC-pahiksesta. Se on syntytarina, joka loittonee hahmon perinteisestä mytologiasta. Arvostettu elokuva on jo nyt. Joker voitti Venetsian elokuvajuhlien pääpalkinnon Kultaisen leijonan. Venetsian ensi-iltanäytöksen jälkeen yleisö osoitti kuulemma suosiotaan minuuttikaupalla. Innostuksen vanavedessä Phoenixille alettiin jo ensi-illan jälkeen veikkailla Oscar-ehdokkuutta.

Näyttelijätyö on osin hyvin vahvaa. Ohjaaja Phillipsin tutkielma Arthur Fleckista, jota Joaquin Phoenix herkullisesti tulkitsee, on hieno juuri Joaquin Phoenixin taitavan näyttelyn takia. Hän nostaa elokuvaa sen keskinkertaisuudesta hiukan ylemmäs. Joker on hahmona hiukan kuin ”saarnamieheksi kasvava paha poika”. Ehkäpä Joaquin juuri vanhempiensa lähetyssaarnaajataustan vuoksi osaa niin hyvin näytellä roolinsa, kukapa tietää? 

Roolihahmo Joker nousee elokuvassa ikään kuin vahingossa yhteiskunnalliseksi anarkistiseksi vaikuttajaksi. Joaquin Phoenix sopii tästäkin syystä rooliinsa, sillä oikeassa elämässä hän on hiukan radikaali, esim. vegaani, eikä täten syö eläinkunnan tuotteita, eikä käytä eläimistä valmistettuja vaatteita. Phoenix on myös toiminut aktiivisesti eläinten oikeuksia ajavissa järjestöissä PETA ja In Defense of Animals. Hän oli myös Maria Magdaleena elokuvassa Jeesus. Tämä Jeesus oli myös kovin radikaali.

https://www.uutislahde.fi/elokuvat/maria-magdaleena

Ensi-ilta: 04.10.2019

Ikäraja: 16

Pituus: 122 min.

Ohjaus: Todd Phillips

Käsikirjoitus: Todd Phillips, Scott Silver

Näyttelijät: Joaquin Phoenix, Zazie Beetz, Robert De Niro

Genret: Draama, Jännitys

« Takaisin