« Takaisin

Kesä (Leto)

Kriitikko Tapio Sippoin ja TET-harjoittelija Onni Ruotsalainen

Perjantai 30.11.2018 leffateattereissa pärähtää. Venäläisen elokuvan laatu saattaa olla nousussa, mikäli sitä arvioidaan tämän elokuvan perusteella. Jutun juoni on varsin kutkuttava ja tarina hiertää kuin kivi vanhassa tennarissa. Ota kenkä jalasta ja venäläinen jalkahiki alkaa haista. Rock, rakkaus ja Leningrad. Kesä 1981. Kaikki Neuvostoliiton aikaan nuoruutensa eläneet suomalaiset, siis nykyiset kunnon kansalaiset (eli entiset kapinoivat nuoret!) pitävät tästä elokuvasta mitä suurimmalla todennäköisyydellä. Musiikki on elokuvan voima ja sitä riittää. Erityisesti venäläismaatuskojen laulamat rockpätkät osuvat kuin mustanaamion nyrkki leukaan. Tätä erityiskohtaa on vaikea hehkuttaa tarpeeksi. Menkää katsomaan!

Elokuva on mahdollisesti myös nuorempien mieleen. Uutislähteen kriitikkoharjoittelija Onni Ruotsalainen, 15 v, kommentoi näin: ”Elokuva oli mielestäni hyvä koska se sai minut mukaansa.  Elokuva oli mustavalkoinen, mutta en edes ajatellut asiaa. Elokuva sai jo alussa olevalla jännittävällä ja kiinnostavalla kohtauksella minut mukaansa. Kuitenkin sieltä löytyi myös tylsiä ja hidastempoisia kohtia. Näyttelijät olivat hyviä ja aidontuntuisia. Tuntui kuin se olisi kuvattu siinä hetkessä. Jännittävissä kohdissa on useasti animaatiota mukana, joka oli hieno lisäys. Kohdissa soi rock tai muunlainen musiikki ja ihmiset pää henkilöiden ympärillä laulavat, siihen vielä lisätty animaatio oli hieno. Värikkäät animaatiot sopivat mustavalkoisen elokuvan kanssa hyvin, koska sillä sai lisättyä elokuvaan hieman enemmän täpinää.

Elokuvan juoni on tavallaan kovin lyhyt: Led Zeppelinin ja David Bowien jalanjälkiä seuraavan nuoren Viktor Tsoin elämä muuttuu kertaheitolla, kun hän tapaa idolinsa Miken ja tämän vaimon Natashan. Kolmiodraaman, vapaudenkaipuun ja unelmien jahtaamisen keskeltä maansa legendojen joukkoon nousevan Viktorin tarina on kuin slaavilainen Almost Famous. Omaelämäkerrallinen elokuva kertoo todellisista bändeistä Zoopark ja Kino, joista jälkimmäisen merkitystä itäisellä pallonpuoliskolla voi verrata The Beatlesin tärkeyteen lännessä. Tämän mestariteoksen häikäisevintä antia ovat myös raakaa energiaa täynnä olevat musiikkinumerot, joissa kuullaan myös mm. Iggy Popia, Lou Reedia ja T-Rexiä. 

Venäläinen touhu on nykyisinkin niin surullista. Mielipidevanki Kirill Serebrennikovin uusi elokuva kertoo osin myös Neuvostoliiton rappiosta ja siellä vallinneesta tekopyhyydestä. Siitähän ei saa edelleenkään Venäjällä puhua. Esim. valtaisan mainio ja suureen suosioon Venäjälläkin noussut elokuva Stalinin kuolema on Venäjällä edelleen virallisesti kielletty. Menestyksen hedelmistä Kirillin on vaikeahkoa juuri nyt nauttia, sillä mestari Serebrennikov pidätettiin elokuussa 2017 ja häntä syytetään nyt taloudellisista väärinkäytöksistä perustamansa järjestön avustuksissa. Hänen ohjaustyönsä esitys Bolshoi-teatterissa peruttiin vastikään. Hän on kritisoinut viranomaisia, sekä kirkon ja valtion vallan kasvua. Lukekaa loput neuvostotyyliin ”rivien välistä”.

Tässä Stalinin kuoleman arvio:

https://www.uutislahde.fi/elokuvat/stalinin-kuolema-the-death-of-stalin

Kesä (Leto) -elokuva on saanut ansioidensa mukaista suitsutusta. Cannesin pääkilpasarjassa Kultaisesta palmusta kilpaillut rock-eepos Kesä (Leto) on kilpapaikkansa laadullaan ansainnut ja sen elegia uuden aallon rockmusiikille ja rakkaudelle on erinomaisen toimivaa, taiteellista ja viihdyttävää.  Ja myös onnistunut kuvaus siitä, millaista oli olla parikymppinen 80-luvun alun Leningradissa. Elokuva sai kunnian olla myös RAKKAUTTA & ANARKIAA -festivaalin päätöselokuva 2018.

Ensi-ilta: Perjantai 30.11.2018

Ikäraja: 12

Pituus: 128 min.

Ohjaus: Kirill Serebrennikov

Käsikirjoitus: Mikhail Idov, Lili Idova, Natalya Naumenko (muistelmat), Kirill Serebrennikov

Näyttelijät: Teo Yoo, Irina Starshenbaum, Roman Bilyk

Genret: Draama, Musiikki

« Takaisin