« Takaisin

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville

(The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society)

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Ranskan rannikolla sijaitseva, mutta Englannille kuuluva Guernseyn saari on suomalaisille vähemmän tuttu. Samoin sen sodanaikainen historia. Saaripa ei nykyään ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä Euroopan unionia. Sillä on laaja itsehallinto ja lisäksi omat konsulit kaikilla muilla Kanaalisaarilla paitsi Jerseyllä. Kuriositeettina kerrottakoon, että Guernseyn saaren virallinen kieli on englanti ja ranska, mutta pieni vähemmistö, eli noin kaksi prosenttia, puhuu äidinkielenään dgèrnésiaisin (guernésiais) kieltä. 

Saksa miehitti saaren sodassa ja natsit tekivät ihmisille sitä samaa kuin muuallakin. Saarelle rakennettiin esim. isoja betonilinnakkeita. Linnoitustöihin natsit raahasivat muualta tuotuja sotavankeja, eikä vangeilla tietenkään ollut minkäänlaista ihmisarvoa. Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on elokuva, joka sijoittuu sekä natsimiehityksen aikaan että sen jälkeiseen aikaan. Tarinan pääidea rakentuu miehityksen tuomien tapahtumien jälkipyykkiin pääosin saarella. Kuten Suomessa, myös Guernseyn saarella natsit siittivät lapsia kantaväestön kanssa. Natsin kanssa tehty lapsi oli tietysti valtava häpeä. 

Muun muassa tätä häpeää alkaa osin ymmärtämättömyyttään tonkia englantilainen kirjailijatar Juliet Ashton. Hän on kohtuullisen arvostettu kirjailija, joka innostuu vastaamaan The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society -nimisen piskuinen yhdistyksen kirjeeseen. Tohkeissaan ja osin omia elämänkiemuroita paetakseen Juliet matkustaa saarelle ja siitä soosista tämä elokuva sitten kertoo. Jos pitää englantilaisesta historiallisesta draamasta, pystyy kyllä katsomaan tämän elokuvan nukahtamatta kertaakaan. Tarinaan on ladattu monia tuttuja ihmiselämän kriisien ja ihmisten toiminnan ristiriitojen ja jännitteisyyden sävyjä. Elokuva pyrkii tietysti ja hiukan ontuen vetoamaan vahvastikin tunteisiin, ikään kuin todellisista lähtökohdista. Vaikka itse tarina onkin teinityttöjen romanttisista kirjoista tuttua tuubaa, melkoisen kevyttä ja lässähtänyttä historiallista ihmissuhdedraamaa, on elokuvassa hauskaa esim. tuo Guernseyn saaresta ammennettu ”eksotiikka” ja sota-ajan korvikekulttuuri monine muotoineen.

Jos sinulla ei ole mitään tärkeämpää tekemistä, niin kannattaa mennä katsomaan tämä viihdyttävä leffa, josta jää hyvä jälkimaku. Mitään aidommin syvällistä elokuva ei kuitenkaan tarjoa, kuten arvata saattaa. Myös näyttelijöiden taidot ovat turvallista keskiluokkaa, vaikka näyttelijäkööri on periaatteessa suht nimekästä porukkaa. Hyvä mieli on kuitenkin aina hyvä mieli, ja sen elokuva tarjoaa. Elokuva perustuu Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin samannimiseen kirjaan. En ole lukenut kirjaa, mutta on hyvin arvattavissa, että kirja on selvästi elokuvaa parempi.

Ensi-ilta: 04.05.2018
Ikäraja: 12
Pituus: 124 min.
Ohjaus: Mike Newell
Käsikirjoitus: Thomas Bezucha ja Don Roos perustuen Annie Barrowsin ja Mary Ann Shafferin romaaniin
Näyttelijät: Lily James, Michiel Huisman, Glen Powell, Jessica Brown Findley, Katherine Parkinson, Matthew Goode, Tom Courtenay, Penelope Wilton

« Takaisin