« Takaisin

Lucky

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Vanhenemisesta on nykyään lupa tehdä huumoria. Harvoin kuitenkaan elokuvaan saadaan tähdeksi joku kuuluisa ja taitava näyttelijä, joka on todella ”ikäloppu”. Nyt niin kuitenkin tapahtui, sillä yli sadan valkokangasroolin legenda Harry Dean Stanton tekee Luckyssä viimeisen pääosansa, kirjaimellisesti. Stanton on ja oli legenda jo eläessään. 1950-luvulla uransa aloittanut Stanton menehtyi 91-vuotiaana syyskuussa 2017, eikä siten ehtinyt todistaa amerikkalaismedian haltioitumista viimeisestä roolistaan. Hyvä näyttelijä melko puuduttavassa elokuvassa, mitä siitä tulee? Lucky. Amerikassa elokuvaa hehkutetaan liioitellusti. Mutta sehän on toki ”maan tapa”. Tilanne on sama kuin elokuvan Moonlight kanssa, eli aivan keskinkertainen elokuva, jota hehkutetaan aivan liikaa. Siinä on litran verran turruttavan hidasta menoa, 5 desilitraa ahdistusta ja 6 desilitraa vanhuusaiheen ihmetystä. Onneksi Luckyssä on myös huumoria.

https://www.uutislahde.fi/elokuvat/moonlight

Vanheneminen on draamaa, kun keho alkaa lahota, eikä aina pysty edes päättelemään, minkä takia kaatuu pyllylleen. Myös kilpikonnien pitkä ikä alkaa ihmetyttää tai jopa harmittaa, kun tajuaa, että ne elävät jopa tuplat siihen mitä ihminen. Draama muuttuu arjessa ja myös tässä elokuvassa vääjäämättä komediaksi, niin kauhistuttavaa kuin se onkin.  Harry Dean Stantonin rapistuva keho oli hänen viimeinen erityistyökalunsa hänen viimeisessä roolissaan. Kaikkea hänen tuskin tarvitsi kovin vahvasti näytellä, sen näkee jokainen katsoja. Hoippuva kävely, ryppyinen keho…jopa elokuvatähdet vanhenevat ja kroppa alkaa reistailla.

Tarina ei ole varsinaisesti kaikkein mielenkiintoisin ja juonenkäänteet ovat hiukan ”hitaita”, kuten vanhus. Elokuva on rytmiltäänkin kuin hoiperteleva vanhus. Tämän draamakomedian päähenkilö on siis maailmaa jo kylliksi nähnyt Lucky (Harry Dean Stanton), joka elelee vaatimattomasti amerikkalaisen pikkukylän vuodenajattomassa auringonpaahteessa. Aamulla lärviin lasi maitoa, jalkaan farkut ja buutsit, ja sitten kohti kapakkaa. Junnaava rytmi. Luckyn nihkeän tiiviiseen elämänpiiriin kuuluu keskeisesti ystävä Howard (vanhuuden rappeutumiseen jo myös tutustuva ohjaaja David Lynch), jolle rakas lemmikkikilpikonna vaikuttaa olevan tärkeämpi kuin ihmiskontaktit. Esim. tuo kilpikonnateema tekee elokuvasta omassa hölmöydessään juuri omalaatuisen. On myös melko surullista katsoa vanhuksia ryyppäämässä keskellä päivää, ilman elämänmielekkyyden vahvaa läsnäoloa, mutta kaipa se on monen vanhuksen kohtalo nykyään. Alkoholillahan voi tehdä näennäisen leppoisasti hitaan itsemurhan.

Luckyllä on tapana tarkkailla maailmaa sarkasmin lasien läpi, mutta tavat voivat muuttua vanhanakin. Hiukan tuskaisen vanhenemisen alta kumpuaa edelleen aito elämänilo ja kokemuksen mukanaan tuoma ironia. Elokuvan markkinakoneiston mukaan ”hillitty komedia kasvaa yllätyskäänteiden myötä monitasoiseksi ja poikkeuksellisen tarkkanäköiseksi tarinaksi kaiken vääjäämättömästä rajallisuudesta, ystävyydestä ja siitä, kuinka pienimmistäkin asioista olisi kertakaikkisen hölmöä olla iloitsematta.” Vaikka lausahdus onkin markkinatyrkytyskoneiston oksennus, pitää se melko hyvin kutinsa. David Lynch tekee Stantonin rinnalla yhden uransa riemastuttavimmista rooleista. Kyseessä on 72-vuotiaalle ohjaajalle vasta neljäs kerta kameran edessä pitkässä elokuvassa, jota hän ei itse ole ohjannut.

Elokuva Lucky on vähemmän tunnetun, mutta karismaattisena sivuosanäyttelijänä pitkän päivätyön tehneen John Carroll Lynchin (ei sukua Davidille) esikoisohjaus. Ohjaaja Lynch on kertonut osin räätälöineensä Luckyn juuri Harry Dean Stantonille yhdessä käsikirjoittajiensa Logan Sparksin ja Drago Sumonjan kanssa. Räätälöinti näkyy, kun tietää sitä katsoa. Myös molemmat käsikirjoittajat ovat näyttelijöitä. Elokuvaa varten sävelletystä musiikista vastaa kalifornialaisen punk-yhtye Fidlarin kitaristi-laulaja Elvis Kuehn.

Elokuvan ajan voi ihmetellen katsoa, miten kuihtunut Stanton käyttää olemustaan ja kehoaan vanhenemisen rappion esikartanona. Jos olet gerontologi tai sen alan opiskelija, kelpaa elokuva jopa ammatilliseksi oppimateriaaliksi. Vaikka elokuvan teemat saattavat käynnistää etenkin keski-ikäisillä ja senioreilla elämän suurempien asioiden mietintää, kelpaa elokuva hyvin myös nuorison katsottavaksi. Mikään toimintaleffa tämä ei totisesti kuitenkaan ole. 

Ensi-ilta: 01.06.2018
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 88 min.
Ohjaus: John Carroll Lynch 
Käsikirjoitus: Logan Sparks, Drago Sumonja
Näyttelijät: Harry Dean Stanton, David Lynch, Tom Skerritt, Ron Livingston, Ed Begley Jr., James Darren, Beth Grant, Barry Shabaka Henley
Kuvaus: Tim Suhrstedt 
Musiikki: Elvis Kuehn
Genret: Draama, Komedia

« Takaisin