« Takaisin

Maria Magdaleena

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Harvemmin elokuvateattereissa on tarjolla syvällisesti periaatteessa jokaista suomalaista koskeva elokuva. Käytännössähän jokainen tässä maassa syntynyt on jollain tasolla kulttuurikristitty, (mikä on toki eri asia kuin tapakristitty), sillä luterilaisen kristinuskon etiikka ja moraali läpäisee koko yhteiskunnan laeista, käytöskoodeista ja piilotasoisista uskomuksista alkaen. Toisaalta meillä on kasvanut monta sukupolvea, joiden raamatullisessa tarinankerronnassa Magdalan Maria on esiintynyt lähinnä prostituoidun statuksen alla. Muinainen Paavi Gregorius Suuri leimasi Magdalan Marian entiseksi prostituoiduksi. 2016 nykyinen Paavi kuitenkin julisti Maria Magdaleenan yhdeksi Jeesuksen opetuslapsista ja palautti tai puhdisti hänen tahriintuneen maineensa. Toki apokryfisessä Filippuksen evankeliumissa Jeesuksen ja Marian suhde esitetään kovin läheisenä, ja siinä Jeesus esimerkiksi suutelee Mariaa. 

Nykyään Magdalan Mariaa kunnioitetaan pyhimyksenä katolisessa kirkossa, vanhakatolisessa kirkossa, ortodoksisessa kirkossa, koptilaisessa kirkossa, anglikaanisessa kirkossa ja muissa protestanttisissa suuntauksissa. Muistakaamme myös modernin aikamme populistisempi kohu tämän Marian ympärillä. Kirjailija Dan Brown hyödynsi menestysromaanissaan Da Vinci -koodi kirjassa Pyhä veri, pyhä Graal esitettyä käsitystä, jonka mukaan Magdalan Maria olisi saanut Jeesuksen kanssa lapsen, josta polveutuivat frankkilainen kuningassuku merovingit. Kirjan mukaan Maria oli raskaana Jeesuksen ristiinnaulitsemisen aikaan, ja Jeesuksen kuoleman jälkeen Maria olisi paennut Ranskaan ja jatkanut siellä sukuaan.

Elokuvana Maria Magdaleena on kohtuullisen autenttinen ja jollain tapaa myös humaani kuvaus yhdestä uskonnon historian salaperäisestä ja väärinymmärretystä raamatullisesta henkilöstä. Tyylilajillisesti elokuva on melko taiteellinen ja omalla tavallaan yksinkertainen. Tämä raamatullinen elämäkertaelokuva kertoo Jeesuksesta ja hänen opetuslapsista, mutta etenkin melko omavaltaisesti tulkitun tarinan Mariasta (Rooney Mara), nuoresta naisesta, joka etsii uutta tapaa elää. Rooney onnistuu roolissaan hyvin ja hänen näyttelijän taitonsa nostaa elokuvan tasoa huomattavasti. Elokuvanautinnon kannalta katsojalle on nyt isoa hyötyä myös laajasta yleissivistyksestä, historian ja judaistiikan tuntemuksesta, sekä yleensäkin kiinnostuksesta kristinuskon tarinoita kohtaan. Myös teologista pohdintaa elokuva virittää. Lisäksi feministisille ihmisille elokuva saattaa antaa jonkun sortin kiksejä.

Jeesuksen aikoihin naisen paikka oli kotona ja hän oli ihmisen eli miehen puoliso. Harvat naiset kyseenalaistivat tämän elämän tärkeysjärjestyksen. Elokuvassa korostuu se, että oman aikansa ahdasmielisiä arvoja uhmaten Maria kieltäytyy menemästä naimisiin ja jättää perheensä. Samalla hän häpäisee perheensä. Maria liittyy uuteen liikkeeseen, jota johtaa karismaattinen Jeesus Nasaretilainen (Joaquin Phoenix). Rooleissa nähdään myös Chiwetel Ejiofor Pietarina ja Tahar Rahim Juudaksen roolissa. Tuohon aikaan juutalaisuudessa voideltua eli messiasta odotettiin tulevaksi ja hänen nousevan erityisesti kapinaliikkeen sotilasjohtajaksi. Jeesuksen lahko oli yksi sellainen radikaali liike. Autenttisuus saa toki hiukan säröä, kun Jeesus taas kuvataan pitkätukkaisena ja melko rehupartaisena. Uskontotieteen sivistyneimpien ja luotettavimpien tutkimusten mukaanhan Jeesus oli lyhyt, melko ruma tai rujo tummahko lyhyttukkainen ja -partainen mies. Mutta mitäpä siitä.

Hyvin arvattavasti tarina rakentuu taas Jeesuksen elämän loppusuoran ympärille. Jeesus kuvataan hulluuden rajoilla liikkuvana ajanlaskun ajan ”hippiheppuna” ja Maria elämänkriisiään ”arkaiseen hihhuliliikkeeseen” pakenevaksi älykkönaiseksi. Vähitellen Maria löytää oman paikkansa tässä juutalaisessa messiaanisessa liikkeessä ja roolinsa matkalla, joka vie kohti Jerusalemia. Maria myös saattaa ymmärtää Jeesusta ja hänen opetuksiaan melko hyvin, tai niin se tässä elokuvassa ilmaistaan. Hiukan yli-innokkaasti elokuva pyrkii hiukan julistamaan Magdalan Mariaa Jeesuksen jopa tärkeimmäksi opetuslapseksi ja samalla nykyisen kristinuskon pohjana toimivan taivasten valtakunnan odottamisen mielekkyys myös osin kyseenalaistuu Marian ajattelun kautta. Opettihan Jeesus, että taivasten valtakunta onkin sisäisesti meissä ja se on jo saapunut, jos vain Jumalan rakkauden ottaa vastaan. Melkoisen mystinen elokuva.

Elokuvan keskinkertaisesti ohjasi Garth Davis. Helen Edmundsonin ja Philippa Goslettin ripauksen ontuvaan käsikirjoitukseen pohjautuvan elokuvan raikkaan aiheen mahdollisuudet hiukan hukkuvat köyhänpuoleiseen käsikirjoitukseen. Elokuvan Suomen ensi-ilta on 23.3.2018. Myös Yhdysvalloissa elokuva tulee ensi-iltaan samoihin aikoihin maaliskuussa. Ikäraja on 12. Elokuvaa suosittelen erityisesti kaikille uskovaisille, feministeille, ajanlaskun alun historiasta kiinnostuneille, Dan Brownin faneille, sekä moralistiseen ja eettiseen paatokseen rakastuneille.

« Takaisin