« Takaisin

Minä, Simon

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Homoelokuvat ovat nyt muotia. Esim. aivan keskinkertainen Moonlight (https://www.uutislahde.fi/elokuvat/moonlight) sai liikaa Oscareita, ilman oikeaa syytä. Samassa myyntigenressä ratsastaa melko heikkotasoinen teinileffa Minä, Simon. Yhdistäkää mielessänne monet imelät homoihin ja homosteluun liittyvät stereotypiat, homofobia ja teinileffojen muut maaniset hormonihajuiset maneerit. Sekoittakaa siihen Hollywoodin teinielokuvien lähes kaikki toimivat ja toimimattomat ”käytänteet” ja ”kikat”. Siinä teille Minä, Simon. Teinien rakkaushuolia kökössä paketissa saa nyt seurata kokonaiset 110 minuuttia. Vain hetkittäin tuo elokuva ylittää nautinnon rajan, vajoten sen jälkeen taas samaan ”laatuun”. Varoitus! Tämä elokuva sisältää piilotettua ja tahallisen teennäistä seksismiä, yhteiskuntaan ja seksuaalisuuteen liittyviä typeriä yleistyksiä, kömpelöä dialogia, epäloogista juonen kuljettelua ja pitkästyttävän tuskallista teinitematiikkaa. Taattua Hollywood-laatua.

Aikuisen kannattaa totta tosiaan valita joku muu leffa iltansa ratoksi. Minä, Simon sopii varhaisnuorelle, joka ei ole saanut tolkullista seksivalistusta vanhemmiltaan ja jonka henkinen kasvu on ammottavasti kesken. Tuo teini ehkä saa elokuvasta jotakin, mutta vaikea sanoa, onko se erityisen hyvästä. Tunteisiin elokuva saattaa vedota, etenkin jos elää kaapissa. Mutta oikeastaan elokuva ei edes ole homoleffa, vaan joku siitä ammentava kaupallinen rahankeruuviritys.

Tarina menee näin: Simonille seksi ei ole ihan niin yksinkertainen asia. Kukaan ei nimittäin vielä tiedä, että hän on homo. Simon on myös rakastunut netissä, eikä hänellä ole aavistustakaan toisen pojan henkilöllisyydestä. Asioiden ratkaiseminen osoittautuu mukamas-hulvattomaksi, pelottavaksi ja ennen kaikkea teennäisen ”elämää mullistavaksi”. On teinibileitä, kädestä kiinnipitoja, pussailua, ilkeitä teinejä ja hyvisteinejä, alkoholia, salailua, masturbaatiohuumoria, teiniuhoa, vaikeita ja vähemmän vaikeita vanhempia, siis melkein kaikki mausteet. Lopuksi Simon pääsee suutelemaan sitä toista, ah niin salaperäistä homopoikaa maailmanpyörään muiden teinien hurratessa alhaalla. Vaikea keksiä epäonnistuneempaa loppua elokuvaan, mutta tämä toki on tällainen kalkkiksen mielipide.

Becky Albertallin menestysromaaniin Minä, Simon, Homo Sapiens perustuva elokuva on tekohauska ja ontuvan sydämellinen tarina homo-ongelmista ja aikuistumisesta, itsensä löytämisestä ja teinirakastumisesta. Elokuvan on lässähtäneesti ohjannut Greg Berlanti.

Ensi-ilta: 04.05.2018
Ikäraja: Sallittu
Pituus: 110 min.
Ohjaus: Greg Berlanti
Käsikirjoitus: Elisabeth Berger, Isaac Aptaker (perustuu Beck Albertallin romaaniin)
Näyttelijät: Nick Robinson, Katherine Langford, Jennifer Garner, Josh Duhamel
Genret: Kaupallinen homogenre, teinituska ja virallisesti ”draama”

« Takaisin