« Takaisin

Näkemiin professori

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Yhden arvostetun koomikon varaan rakentuvat komediat ovat vaikea laji ja ne epäonnistuvat melko usein. Niin on myös tämän elokuvan kohdalla. Wayne Robertsin ohjaama Näkemiin professori on kuin mädäntynyt löysä kananmuna, lattea ja kömpelö musta komedia, jonka toivoisi olevan täynnä terävää huumoria, mutta jossa on vain paikoin toimivia irrallisia vitsejä viljeltynä erinomaisen laaduttoman ja muka viihdyttävään juonen sekaan. 

Näkemiin professorin käsikirjoitus varastaa ja lainaa häpeilemättömällä tavalla muutamista oikeasti hyvistä elokuvista. On kuin yrittäisi parittaa Kuolleiden runoilijoiden seuraaepätoivoisesti syövän pelosta rakennetuille vitseille. Käsikirjoittaja rinnastuu nyt sutenööriin, ikävä kyllä. Johnny Deppin rooli on kovin kopioitu John Keatingin hahmolta (jota tietysti esitti komiikan mestari Robin Williams). Tälle siitossotkulle pitäisi sitten vielä parittaa Johnny Deppin naismainen hoippuva kävely ja kalpeahko virnistelevä naama. Nyt elokuvan tyyli on valmis. Vatsaa alkaa vääntää kun sitä ajattelee. Johnny Depp taitaa olla kipeästi rahan tarpeessa, kun on tällaiseen elokuvaan suostunut pääosaan.

Näkemiin professorin parhaatkin vitsit perustuvat amerikkalaisen yhteiskunnan sosiokulttuurisille jännitteille ja ristiriitaisuuksille ja jos niistä pidät, saatat pitää myös tästä elokuvasta. Vitsit ja huumori on kuitenkin tekosiveää ja mukamas tuhmaa, niin ettei kukaan vai loukkaannu. Tämän ”nerokkaan” huumorin aiheina ovat mm. lesbot ja homot, konservatiivisuus, vieraissa käynti, vertaistukiryhmät, espanjalaiset, pilven poltto ja lääkkeiden sekakäyttö, röyhtäily, sekä moni muu elämää suurempi asia.

On kuitenkin totta, että välillä nauroin kuitenkin melkein ääneen, joten jos elokuvateatterissasi ei mene muita elokuvia, himoitset leffakokemusta ja sinulla on ylimääräistä rahaa tuhlattavaksi, kannattaa niiden muutaman nauruhörähdyksenkin takia käydä katsomassa tämä elokuva. Aikuinen nauraa päivittäin aivan liian vähän, väittävät kai jotkut aivoterveyden ja mielenterveyden lääketieteelliset tutkimukset, joten siitä vaan rohkeasti leffaan.  

Jutun juoni: Kun elämäänsä kyllästynyt yliopistoprofessori Richard (Johnny Depp) saa kuulla sairastavansa keuhkosyöpää ja kuolevansa puolessa vuodessa ilman hoitoja, tai vuodessa hoitojen kanssa, hän päättää heittää sovinnaiset käytöstavat taivaan tuuliin ja elää elämäänsä täysin estoitta. Sehän sijuu pikkusiveällä tavalla, kun joistakin estoista hiukan jopa luovutaan. Richard ei kaihda enää paheita, kun kuolee kuitenkin kohta. Eikä hän välitä vaimonsa (Rosemarie DeWitt) tai yliopiston kolmekiveksisen rehtorin (Ron Livingston) mielipiteistä eikä heidän avioliiton ulkopuolisesta seksisuhteesta pätkääkään.  

Katsojasta on kai tarkoitus tuntua, että Richard laukoo vapautuneesti suorat sanat kaikille, jotka ärsyttävät häntä vähääkään. Monet epäaidon oloiset kohtaukset ”onnistuneesti” lätistävät kuitenkin tämän tunnelman. Elokuvan teennäisin kohtaus on melko lopussa, kun ”ajan käydessä vähiin” Richardin on löydettävä sanat myös niille, joita hän eniten rakastaa. Syvällisimmäksi tarkoitettu letkautus taitaa olla: ”Elämä on kuin linnun laulu”

Ensi-ilta: 24.04.2020

Pituus: 90 min.

Ohjaus: Wayne Roberts

Näyttelijät: Johnny Depp, Rosemarie DeWitt, Odessa Young

Genret: Draama, Komedia

« Takaisin