« Takaisin

Paluu (Ben Is Back)

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin 

Paluu kertoo melko tavallisen tarinan huumehörhöjen ja heidän läheisten elämästä. Elokuva voisi sijoittua ihan hyvin myös Suomeen. Tosin jenkeissä, mistä elokuva kertoo, päihdeongelmat ovat karanneet pahemmin käsistä. Ei tämä mikään Trainspotting ole, sillä tarina on ihan liian kesy. 

Ne katsojat, joilta todellisen elämän tuoma hörhöilyn katsominen ja sen luoma ymmärrys huumehörhöjen todellisuudesta on jäänyt kevyeksi, saattavat yllättyä elokuvan juonesta. Ne katsojat, joilla jo on tylympää ja realistisempaa elämänkokemusta ja tieto siitä, että ”päihteet ovat takapuolen syvimmästä kohdasta” saattavat turhautua elokuvan aikana, sillä leffan paatos on melkoinen ja samalla melko väljähtäneen makuinen.

Pitkälti Paluu edustaa nykyistä valtavirtaa, jossa elämän pitää olla kurjaa ja siitä pitää kertoa synkästi. Ja tunteilla pitää paatostella oikein kunnolla. Siis sitä vähemmän nerokasta valtavirtaa, jonka mukaan esim. Green Book ei ansaitse Oscaria, koska Green Book oli liian kiltti ja päättyi onnellisesti. Kuten tiedämme, Green Book oli paras Oscarin saanut elokuva muutamaan vuoteen. Nyt Paluulle sitten tyrkytetään jo Oscareita. Elokuvan loppuun onkin tehty varmuuden vuoksi ontuva kompromissi, jotta kukaan ei pahoita mieltään. 

Elokuvan kevyehkö juoni: Yksi perhe. Yksi päivä. Ja liian lyhyt aika minkään tärkeän sosiaalisen tarinan kertomiseksi kunnolla. Elokuvassa ongelmavyyhti on ängetty 24 tunnin sisään. Tarina ei kanna kunnolla syvyystasolla ja on genreensä aivan liian kesy.  

Ben (Lucas Hedges) palaa yllättäen kotiin eräänä jouluna ja vaikka hänen äitinsä Holly (Julia Roberts) on riemuissaan, Holly tietää Benillä olevan ongelmia, jotka vaikuttavat koko perheeseen. Elokuvan teemana voisi hyvin olla jenkkilän yhteiskunnalliset ongelmat, mutta ei. Hiukan kevyeksi teemaksi on räätälöity äiti Hollyn oma rohkeus auttaa poikaansa ja Benin kiemurtelu tuossa koukussa sekä huumekoukussa. Ja kuten jo sanoin, tunteilla ratsastetaan oikein kunnolla, mutta tarina ei kanna.

Julia Robertsin tätä roolisuoritusta on kehuttu asiaan kaupallisesti erikoistuneilla tahoilla. Suoritus on oikeasti keskinkertainen. Itse asiassa Robertsin roolia äitinä, joka yrittää pelastaa poikansa, on jossakin kehuttu ”hänen uransa parhaaksi”. Myös Lucas Hedges  on saanut kehuja. Mutta ne ”muka-uskottavat” kehut tulevat lähinnä kaupallisilta tahoilta. Esimerkkinä: ”Julia Roberts on sensaatiomainen. Oscarin arvoinen roolityö”, hehkuttaa Deadline Hollywood eli deadline.com, joka on läpeensä kaupallinen markkinointihässäkkä. Todellisuudessa tämä elokuva ei ole huono, eikä kyllä hyväkään, vaan tasaisen tavallinen ja keskinkertainen tusinatuote.

Toisessa pääosassa Julia Robertsin rinnalla nähdään Manchester by the Sea-elokuvasta Oscar-ehdokkaana ollut Lucas Hedges, joka on tällä kertaa poikkeuksellisesti oman isänsä Peter Hedgesin ohjauksessa. Manchester by the Sea on hyvä elokuva. Ben Is Back jää siitä roimasti jälkeen. Jos katsoja on Robertsin tai Hedgesin fani, niin kyllä elokuvan silloin kestää katsoa. Jos taas sinusta he ovat tavallisia ihmisiä, niin en voi luvata, että halkeat riemusta tätä elokuvaa katsoessasi.

Ensi-ilta: 15.03.2019

Ikäraja: 12

Pituus: 103 min.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Peter Hedges

Näyttelijät: Julia Roberts, Lucas Hedges, Courtney B. Vance, Kathryn Newton

Genret: Draama, huumeleffa

« Takaisin