« Takaisin

Star Wars: The Rise of Skywalker

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin. 18.12.2019

Star Wars: The Rise of Skywalker on viimeinen lajiaan, toivon mukaan. Numerolla IX. Tämä viimeisin on Skywalker-saagan niin sanottu huipennus, pitkitetyn lopun loppu. Elokuvaa markkinoidaan erittäin voimakkaasti. Elokuvakriitikot laittavat kännykät foliopussiin jne. Toivottavasti se pelastaa jotain. Markkinahypetyksen mukaan elokuvan ”aikana syntyy uusia legendoja, ja edessä on viimeinen taistelu vapaudesta”. Katsoin tietysti elokuvan ja voin kertoa, että joo, samaa on kuin ennenkin.

Kehutaan nyt aluksi. Se pahistyyppiä esittävä Adam Driver on oppinut näyttelemään jo aika hyvin. Hieno juttu. Pääosassa olevan Daisy Ridleyn suoritus on myös ihan OK. Joonas Suotamo on taas niin karvainen, ettei miehestä paljoa näy. Hyvä Suomi! Ja kerrankin elokuvan ikäraja on kohdillaan (12v), eli tätä pääsee siis mahdollisesti kymmenvuotias katsomaan isän tai äidin tai muun mukavan aikuisen seurassa. 

Ja mansikkana kakussa on isoisä Palpatinea erinomaisesti esittävä skotlantilainen näyttelijä Ian McDiarmid, sekä sotilasjohtajaa esittävä Domhnall Gleeson, joka on myös melkein yhtä hyvä. Leppoisa ja ah niin lempeä isoisä Palpatine tunnetaan saagassa myös nimillä Sheev Palpatine, senaattori Palpatine, ylikansleri Palpatine, keisari Palpatine, Darth Sidious ja Sid Vicious.

Juonitut jutut: Juonen paljastukset ovat tietysti ikävä asia, joten vältän niitä nyt kohtuudella. On kuitenkin todettava, että elokuva ajautuu juonimaan melko omituiseen pikkuisten lasten kinastelun tyyliin: ”Mun iskä voittaa sun iskän!” Eli tällä kertaa: ”Minä olen kaikki sithit!” Ja toinen nerokkaasti vastaa: ”Minä olen kaikki jediritarit!”. Muutenkin elokuva on todella spektaakkelimaisen ylipompöösi. On se, uskokaa pois. Ja silti kokonaisuuden kannalta ”levy on jäänyt toistamaan itseään”.

Juonessa on tällä kertaa myös muutama uusi tai hiukan uudehko mauste. Heti alussa jedipimu levitoi tyylikkäästi. Mediumismi (eli spiritismi) on nyt päässyt juonen kantavaksi teemaksi monella tavalla. Myös healing on yksi avoimesti esillä oleva teema. Käsillä parantamista tehdään nyt enemmän kuin kaikissa aikaisemmissa tähtisotimisissa yhteensä. Myös kauhuelokuvista on poimittu raikkaita vaikutteita, esim. isoja pahuuden voimien ”taikapatsaita” tai toteemeja, ihan miten haluat ajatella. Ohessa telepatia toimii kuten ennenkin. Imperiumin sotajoukkojen teknologia on taas kehittynyt eteenpäin, joten uusia temppujakin nähdään sillä saralla. Ja Harry Potterista on otettu surutta useita vaikutteita. Jos elokuva on muutoin tylsä, voit aina aikasi kuluksi bongailla Potterista lainattuja juttuja.

Rehellisyys aina palkitaan, vai mitä? Jos olisin nyt kymmenen ja innostunut näistä avaruudessa jyliseviä ääniä päästelevistä taistelualuksista ja vingahtelevista lasersäteistä, tykkäisin todennäköisesti elokuvasta paljonkin. Aikuiselle, joka on puolet elämästään seurannut näiden tähtien sotimisten legendoja, juttu on toinen. Hän saattaa olla lievän puutumisen ja jopa hetkellistä nukahtamisen vaarassa elokuvaa katsoessaan.

Arvoisa lukija. Tämä arvio sisälsi yhden vitsin. Löydätkö sen?

Ensi-ilta: 18.12.2019

Ikäraja: 12

Pituus: 142 min.

Ohjaus:J.J. Abrams

Käsikirjoitus: J.J. Abrams & Chris Terrio

Näyttelijät: Carrie Fisher, Mark Hamill, Adam Driver, Daisy Ridley, John Boyega, Oscar Isaac, Anthony Daniels, Naomi Ackie, Domhnall Gleeson, Richard E. Grant, Lupita Nyong'o, Keri Russell, Joonas Suotamo, Kelly Marie Tran, ja Billy Dee Williams.

« Takaisin