« Takaisin

Tarhapäivä, arvio

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin.  15.11.2019

Tiina Lymi on onnistunut hienosti työkavereineen tekemään uuden perhekomedian, jossa osutaan myös nykypäivän suomalaisen perhe-elämän arkiseen koomisuuteen. Samalla elokuva onnistuu kuin vahingossa kuvaamaan suomalaista yhteiskuntaa ja nykymiehen ja isän roolia siinä. Elokuvan mies, pehmo yh-isä, on tietysti hiukan ”ylikiltti lapanen”. Elokuvan ensi-ilta myöhästyi hiukan, sillä tämä olisi ollut mitä mainioin isänpäivän leffa.  Elokuva saa naurun pintaan, mutta myös draamalliset jutut osuvat maaliinsa. Näin hyvää perhekomediaa en ole pitkään aikaan katsonut, joten onnitteluni elokuvan tekijöille.

Tarinan kulku: Elokuvan tarinassa Yösyöttö-romaanista tuttujen hahmojen, Antti ja Paavo Pasasen yh-perheen elämä on suhteellisen kunnossa. Tarhaikään varttunut Paavo on ns. normaali lapsi, ja Antti-isä selviää arjesta kuten normi ruuhkavuosien yksinhuoltaja. Niin Antille kuin Paavollekin tärkeää ovat kontaktit samassa elämäntilanteessa oleviin, eli Enni-tätiin jota isukki vonkaa ja hänen Terttu-tyttäreen. Elämä siis sujuu niin kuin ihmisillä keskimäärin nyt sujuu. Elokuvassa onkin runsaasti todellisuuden makua, vaikka kyseessä on komedia.

Elokuvan juoni rakentuu tietysti yllätyksen kautta. Pasasten sähäkkä ja ennestäänkin sekava arki menee uusiksi, kun Terttu-tytöstä onnettomuuden seurauksena ”yllättäen” tulee Pasasen perheen tilapäisjäsen. Paine sen kun lisääntyy. Ihmisten välisiä draamallisia koukeroita elokuva onnistuu kuvaamaan kutkuttavalla, mutta riittävän kepeällä tavalla. Jännitettä ja huumoria elokuvaan haetaan myös tyttölapsien jutuista, joita isän eivät niin vain ja etenkään kylmiltään hallitse. Antilla ei ole ollut aavistustakaan niistä lukuisista tavoista, joilla tyttöjen koko olemassaolon tapa eroaa pikkupojan elämästä. Puhumattakaan siitä, kuinka monta letitystapaa maailmassa oikein onkaan. 

Pikkuisen Tertun pitkäksi venähtävä ”vierailu” Pasasten perheeseen kasvattaa kaikkia asiaan osallisia ja siinä matkassa piilee paljon myös huumorin potentiaalia. Tuon potentiaalin esim. ohjaaja-käsikirjoittaja Tiina Lymi on ottanut hyvin käyttöön. Lisäksi keski-ikäisen miehen (ja miksei naisenkin) elämäntuskaa ja surkuhupaisaa elon taaperrusta elokuva onnistuu kuvaamaan monessakin lajissa. Elokuvan heikkous on se, että välttämättä osaa elokuvan huumorista eivät kunnolla tavoita ne katsojat, joilla ei ole lapsia. Kokenut sen tietää, sopii tähän. Elokuvan tyylistä tykättyäni suosittelen elokuvaa kaikille yh-isille ja heidän riittävän vanhoille mukuloille. Sitä paitsi lapsinäyttelijät Olavi von Bagh ja Ellen Herler näyttelevät niin hienosti, että senkin vuoksi voi elokuvaa suositella.

Ensi-ilta: 15.11.2019

Ikäraja: 12

Pituus: 98 min. 

Ohjaus: Tiina Lymi

Käsikirjoitus: Anna Viitala ja Tiina Lymi (Perustuu Eve Hietamiehen suosikkiromaaniin Tarhapäivä.)

Näyttelijät: Petteri Summanen, lapsinäyttelijät Olavi von Bagh ja Ellen Herler, Marja Salo, Marjaana Maijala, Juha Muje, Santeri Helinheimo Mäntylä, Ria Kataja ja Kimmo Taavila

Genret: Draama, Komedia

« Takaisin