« Takaisin

Viimeinen loma

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Vanhuksista kertovista elokuvista on viime aikoina muodostunut oma komedialajinsa. Juonessa vanhukset yleensä karkaavat ja tekevät jotain stereotyyppisiä odotuksia rikkovaa ja niille on helppo nauraa. Niin nytkin on, Viimeinen loma -leffassa, ainakin aluksi. Helen Mirren ja Donald Sutherland tähdittävät osin elämänmakuista komediaa avioparista ja heidän viimeisestä yhteisestä seikkailustaan. Tällä seikkailulla vain on hiukan toisenlainen loppu, joten melkein koko elokuvan saa nauraa, mutta se loppu muuttuukin kovin filosofiseksi ja vakavaksi. Vadea eli varhaista dementiaa potevien tuskin kannattaa mennä tätä katsomaan, mutta heille naureskeleville elokuva on mahdollisesti mieleinen. Eräs loppuhuipennuksen voimasana on tietysti syöpä. Siinä ne juoninikkaroinnin isoimmat ovatkin, niin ja armomurha eli eutanasia vielä siihen päälle. ”Nippu kliseitä, myydään eniten tarjoavalle!”

Oikeastaan elokuva on aivottoman helppo, nihkeän mukava, humoristinen ja turvallisen tuttu. Hyvää kaupallista lannoiteviihdettä. Tarinan vire on seuraava: Ella ja John Spencer (siis Mirren ja Sutherland) ovat olleet koko ikänsä ahkeria karavaanareita. Asuntoauto, tuo teiden tukko, jonka he ovat nimenneet ”hupaisasti” Leisure Seekeriksi, on kuljettanut heidän perhettään selvästikin liian monilla lomamatkoilla. Hörhöilevästä ajelusta ja törttöilystä saa kohellusleffojen huumoria, mutta joku ei kyllä pelaa tarinankerronnassa, koska vitsit ovat monin paikoin niin kirpaiseva päälle liimattuja. Ei siis mikään ”maailman paras komedia”, mutta ei toki huonoinkaan.

Loppu tulee. Pariskuntaa uhkaa ero toisistaan, koska molempien terveys on heikkenemässä. Elämän viimeinen kriisi siis? Ja viimeinen loma?Eräänä kesäaamuna he tekevät oharit ja omalla tavallaan kapinoivat. He taantuvat nuoruuteensa ja nassettavat hössöttävät aikuiset lapsensa. Hyppäämällä ikääntyneen ja huoltoa vailla olevan asuntoautoromun rattiin, he saavat aikaan pelko- ja kaipausreaktion lapsissaan. Mikähän saisi oikeassa elämässä kypsän aikuisen toimimaan näin, tuskin mikään, joten satuelokuvasta siis on kyse. Kökön tarinan päälle on liimattu osuvaa ja ah niin turvallisen kilttiä tilannekomiikkaa. Katsoja saattaa kokea ikävää tavalla ohjaajan (Paolo Virzì) ja käsikirjoittajan kanssa myötähäpeää moisesta. Sillekin voi toki nauraa. Elokuva perustuu Michael Zadoorianin romaaniin Viimeinen loma, joka todennäköisesti on kastroitu melko munattomaksi, (kulttuuritoimittajan villi arvaus). Aivan lopussa oleva juonen hiukan ennakoitavissa oleva käänne pelastaa tavallaan kokonaisuuden. Ja tuohan on outo väite jo itsessään. Lopuksi totean elokuvan filosofisella suuruustasolla: Ihminen kuolee elämänsä lopuksi, harvempi sen jälkeen tai ennen sitä. Lukekaa tuo nauramatta.

Ensi-ilta on 06.04.2018
Ikäraja: 12
Ohjaus: Paolo Virzì
Näyttelijät: Helen Mirren, Donald Sutherland, Christian McKay, Janel Moloney, Dana Ivey, Dick Gregory
Genret: Draama, Komedia

« Takaisin