« Takaisin

Waiting for Barcelona

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

Tämä on harvinaisen erilainen elokuva, jossa yhdistyy mustavalkokuvaus, propagandistinen piilovire ja metatason dokumentaarisuus selvään fiktiivisyyteen. Waiting for Barcelona on keskinkertainen taide-elokuva ihan elokuvallisesti tarkasteltuna, eli jos ja kun jättää liioitellut dokumenttiväitteet ilman suurempaa huomiota. Virallisesti dokumenttina markkinoitu elokuva seuraa yhtä Euroopan kodittomista ja paperittomista ”nuorista” ja elokuvasta väitetään, että ”se johdattaa meidät elämäänsä Barcelonan kaduilla”. 

Oikeasti tarjolla on enemmänkin fiktiiviseltä vaikuttavaa ”dokumenttitarinaa” aikuisesta miehestä (27 vuotta). Tarinassa on sisällä afrikkalaisen maahanmuuttajanmiehen ja rikkaan amerikkalaisnaisen haastava (ja epäonnistuva) rakkaussuhde, alemman sosiaaliluokan ahdistus, Barcelonan vahva huumekaupungin status, kannabiksen käyttö ja sen tuomat mielenterveyden ongelmat, roskisten tonkiminen, afrikkalaisten maahanmuuttajien ammattimainen rikollinen toiminta katu- ja huumekauppoineen. 

Esiin nousee huikan myös salaliittoteorioita hipova viranomaisvastaisuus, epämiellyttävän huumemyönteinen elämäntapa Barcelonan hippi- ja skeittausgenressä, köyhien tyly arki, sekä kurkistuksia moneen erikoisempaan ystävyyteen. Mustavalkoinen elokuva ja sen ”outo” musiikkimaailma vihloo mieltä. Katsojaa pyritään samalla propagoimaan ja saamaan mukaan esim. tunnelmaan ”kuin poliisi olisi kannoilla”. Siinä elokuva kyllä hiukan onnistuukin, sillä tällainen kuntapossukerhoon kuuluva kulttuuri- ja tiedetoimittajakin hiukan hätkähtää mustavalkoista maailmankuvaa.

Barcelonan sokkeloiset kadut ovat joidenkin mielestä ”romanttisen kaupunkielämän kehto, paitsi jos satut asumaan niillä”. Totuutta on monenlaista. Tarinan 27-vuotias Mou lähti kotimaastaan ollessaan 13-vuotias ja on siitä lähtien elänyt roskakoreista turistien suosiossa olevan Las Ramblas -bulevardin lähistöllä. Outo ja hämmentävältä vaikuttava rakkaussuhde amerikkalaisen naisen kanssa tuo Moulle jonkin sortin toivoa uudesta elämästä, mutta Moun menneisyys vankilakokemuksineen ja mielenterveysongelmineen, sekä hänen tilanteensa vaikeus uhkaavat kasvattaa paineet liian suuriksi. Sivujuonena kuvataan samaan aikaan, kun laittomien kopiotuotteiden myyjät yrittävät selviytyä myymällä tuotteitaan ruuhkaisilla turistinähtävyyksillä. 

Kauniiksi tarkoitetulla mustavalkokuvauksella toteutettu Waiting for Barcelona näyttää köyhien kärsimyksen maailman, joka sijaitsee yhden maailman suosituimman turistikaupungin sivukujilla. Ohjaaja Juho-Pekka Tanskanen kävi Barcelonassa ensi kertaa vuonna 2013. Aika ajoin hän näki sivukujilla näitä hiljaisia, nopeasti kulkevia kerääjiä, jotka työnsivät kolisevia kärryjä paahtavassa helteessä. He painautuivat vahvasti hänen mieleensä. Hetki matkansa jälkeen hänellä oli aikaa tutustua asiaan tarkemmin. Juho-Pekka Tanskasen mielestä Waiting for Barcelona ”ei ole propagandaelokuva, vaan totuudellinen ja tyylitelty sukellus päähenkilöidemme elämään”. Hän uskoo että tällaisen elokuvan voi tehdä vain Barcelonassa, samanlaista ei voisi tehdä missään muualla Euroopassa. ”Barcelona on ikäänkuin kolkka, jossa tietyt ääripisteet kohtaavat ja muodostavat unenomaisen sokkelon. La Rambla -bulevardilla ääripäät sekoittuvat yhteen. Siellä kohtaava: turistimassat, romunkerääjät, sutenöörit, diilerit, Marilyn Monroe -imitaattorit, McDonald'sit, miljonäärit, taskuvarkaat ja onnenonkijat”, hän sanoo.

Jos on kiinnostunut epätoimivasta paatoksesta maailmanparantamisessa, sekä epämiellyttävän eteerisestä musiikista mustavalkoelokuvissa, tätä kannattaa mennä katsomaan. Itseäni elokuva lähinnä nukutti ja hiukan myös harmitti, sillä olisin voinut käyttää aikani toisinkin kuin tällaista katsomalla. Taide-elokuvamaisuuteen päälleliimatun tuntuisen yhteiskunnallisen ja humanitäärisen tason lisäksi Waiting for Barcelona on ontuva tarina asioista, jotka yhdistävät monia meitä tällä planeetalla. Esim. kasvava kannabiksen käyttö ja sen aiheuttama mielenterveysongelmien vuori, elintasoperäisen maahanmuuton aiheuttamat rikollisuusongelmat ja kulttuurien välisten ristiriitojen ratkaisemisen suuri vaikeus. 

Elokuvan tekijöiden agenda jää epäselväksi, tai sitten he sahasivat omaa oksaansa, tiedä häntä. Ainakin elokuvan katsomisesta nautinto oli kaukana, eikä se varsinaisesti sivistänytkään. Ohjaajan sanoin: ”Tämä elokuva on myös yritykseni kuvata ikonista kaupunkia sen sivukujineen ja miljoonine tarinoineen - kuinka ne kaikki ovat tärkeitä palasia, jotka muodostavat tämän hämmentävän ja kiehtovan paikan nimeltä Barcelona.” Aina ei voi onnistua niin hyvin.

Ensi-ilta: 28.09.2018

Ikäraja: 12

Pituus: 85 min.

Ohjaus: Juho-Pekka Tanskanen

Käsikirjoitus: Juho-Pekka Tanskanen

Genret: Fantasioiva dokumentti, mustavalkoinen propagandaelokuva, wanna-be dokumentti

« Takaisin