« Takaisin

On tullut paikallisesti sovituksi

(Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoilääkäri, yrittäjä)

Opiskelin Sveitsissä 1968-76. Syksyllä 1972 oli vapaata ennen lukukauden alkua. Hain töitä Bernissä Bizzozero & Mollet-firmasta, joka teki kattoja. Pikku firma on olemassa tänäkin päivänä. Toimitilat sijaitsivat varastorakennuksessa esikaupunkialueella. Esittäydyin toimistossa. Minulle laitettiin kaupungin kartta käteen ja ohjeistettiin viimeistelemään uusien kerrostalojen välipohjia. Hyppäsin autoon, lähdin töihin. 

   Loppuviikolla hommani valmistuivat ja ajoin toimistolle. Huomasin viereisessä ovessa kyltin, Bizzozero & Mollet. Oho, tämä ei ole se. Olin ollut töissä väärässä firmassa. Pomo oli tyytyväinen ja palkan sain. Menin Bizzozero & Molletin ovesta sisään, ja seuraavana päivänä pääsin urallani Bernin yliopistossa korkealle: tein yliopistorakennuksen kattoa.
   Samaan siekailemattomaan malliin tulin paikallisesti sopineeksi Sveitsissä työrupeaman raudoittajana Element Ag Tafersissa, keittiöapulaisena ravintolassa Los Grillades ja lääkintävahtimestarina sekä yöhoitajana Bernin yliopistosairaalassa Inselspitalissa.  

1990-luvulla yrityksemme omisti Jokelan kartanon Hämeenkoskella. Se oli hankittu omien koulutustilaisuuksien järjestämiseksi. Kun lama rysähti päälle, koulutustoiminta loppui kuin seinään. Järjestimme muuta, eläkeläisten bussiryhmiä, sekalaisia tilaisuuksia, juhlia, mm 40 häät. Isoimmissa juhlissa tarjottiin ruokailut 200 hengelle.
  Epäonnistuneiden rekrytointien jälkeen sain keittiöön töihin henkilön, joka oli jäänyt huonekalutehtaasta työttömäksi. Luotettava ja motivoitunut nainen omaksui nopeasti uudenlaisen työnsä. Perehdytin hänet. Olen näet paikallisesti sopinut että olen eräältä ammatiltani kokki ilman ammattikoulutusta. Niihin aikoihin tein viikkoennätykseni, 116 työtuntia.
  Asiakkaiden tilauksia eli työtä Jokelan kartanossa oli satunnaisesti, koska asiakkaita ei voi säädellä. Yhteen syssyyn aherrettiin viikko tai kaksi, ja sitten oli kaksi tai kolme viikkoa tyhjää. Keittiöhenkilön, emännän kanssa paikallisesti sovittiin, että hän pitää tunneistaan kirjaa.

   Joskus emännän kuukauden tuntimäärä jäi vajaaksi, joskus meni yli, ja vapaapäivillä ne tasattiin. En koskaan pyytänyt nähtäväkseni hänen tuntikirjanpitoaan. Parina ensimmäisenä vuotena kysyin joskus, että missä mennään hänen tuntiensa kanssa, ollaanko yli vai ali.

   Emäntä oli vapaa-ajallaan aktiivinen. Hän sienesti, marjasti, puuhasi kaikenlaista mielekästä, ja oli sangen tyytyväinen vapaapäiviinsä. Palkanmaksun ja muut työnantajan velvoitteet hoidimme säntillisesti.
   Yrityksemme selvisi yli kauhean 1990-luvun, kun samaan aikaan kilpailijamme nostettiin verorahoilla (myös meidän maksamillamme) jaloilleen. Neljä vuotta yhteistyötä emännän kanssa sujui mainiosti, kunnes pelkistin oman työurani lääketieteeseen ja myin kartanon.  
   Mutta, mutta. Hyvin toimiva ja yrityksen pelastanut paikallinen sopimisemme oli varmasti määräysten ja ohjeiden vastainen. Jotta olisi toimittu oikein, olisi pitänyt kolmeksi (muistaakseni) viikoksi laatia emännän työajan suunnitelma ja hakata se graniittiin. Silloin emäntä olisi ehkä jököttänyt keittiössä, kun talo oli tyhjä, ja emäntä olisi ollut viikkosuunnitelman mukaisesti vapaalla, kun talo oli täynnä asiakkaita.
  Sopimisvapaus on kuulemma mainittu perustuslaissa. Sellaisen kanssa ristiriidassa ovat sopimukset, jotka estävät vapaan sopimisen kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla.

 Suomi ja Sveitsi eivät tietenkään ole vertailukelpoisia. Sveitsi on maailman parhaiten pärjäävä maa, jos jätetään Persianlahden öljyntuottajat ulkopuolelle. Sveitsissä kansanäänestyksessä on torjuttu työviikon lyhennys. Suomessa puoli työtuntia lisää viikossa on yleislakon peruste. Sveitsissä ahkeruus on ilo. Suomessa yrittämisen esteitä keksii poliitikkojen ja virkamiesten armeijakunta.

  Suomessa niuhotetaan hirveästi ja pikkuasioista tehdään valtava numero. On mahdotonta kuvitella että tällainen kansa on päivääkään pärjännyt jossain talvisodassa. Siellä piti paikallisesti sopia, kuka raahaa kasapanoksen lähestyvän tankin alle. Nykysuomalaisilta talvi menee ja kesä tulee ja mitään ei tapahdu.

« Takaisin