« Takaisin

Komparaatioterapia ja ruttuteoria


Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri


Kuvituskuvat ovat kuvataiteilija Aleksi Joensuun kokoelmista.

(Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri)
Jos ette ole aikaisemmin kuulleet komparaatioterapiasta tai ruttuteoriasta, tietämättömyyttä ei tarvitse hävetä. Sellaisia käsitteitä ei ole olemassa, koska ne ovat minun keksimiäni. Silti ne ovat ilmiöinä esiintyneet iät ja ajat, ja ovat siis totta. Sitä paitsi, minä en keksi oikeasti juuri koskaan mitään, vaan vain ihmettelen mitä elämä tarjoaa.
Ruttuteoria on ihmisen minäkuvan, itsestä muodostetun käsityksen kannalta niin tärkeä, että siihen palataan myöhemmin, tarkemmin. Nyt keskitytään komparaatioterapiaan. Komparaatio, vertailu. Terapia, hoito. Hoitomuodon teoreettisen pohjan rakentaja, voidaan varmaan sanoa, komparaatioterapian ”isä” on muuan tunnettu kyläseppä Keski-Suomesta. On miehellä nimikin, mutta tekijänoikeudellisista ja vähän siviilioikeudellistakin syistä käytän tässä nimeä Seppä.
Ennen vanhaan, kun ihmiset tulivat toimeen omillaan, niukasti mutta kuitenkin, ihmiset tarvitsivat toisiaan enemmän kuin sosiaalitointa, ja he myös auttoivat lähimmäisiään. Maaseudulla toimi suuri YYA-verkosto, Yhteistyö ja Avunanto. Mihinkä se toinen Y joutui? Y kuin ystävyys. Se jäi Neuvostoliittoon. Maaseudun ihmisten ei tarvinnut olla ystäviä, kun kaikki tiesivät, että jatkuvasti tulee tilanteita, joissa naapureita tarvitaan.
Pahoittelen jahkailua. Asia on niin että komparaatioterapian isään liittyy niin sanottuja aikuisviihteellisiä aineksia. Niitä tulee telkkarista miltä kanavalta vaan, joten oletan lukijoiden kestävän Sepän henkilökohtaisen suhteen tähän terapiamuotoon.

Psykiatri Seppä

Kukaan ei tiedä, mistä tämä käytäntö sai alkunsa. Mutta niin se meni, että Sepästä tuli kaikkien kyläläisten henkinen olkapää. Maineen kiiriessä naapuripitäjistäkin tuli ihmisiä saamaan hänen hoitoaan.
Sepällä ei ollut minkäänlaista terveydenhoitoalan koulutusta. Hän oli tottunut taivuttamaan rautaa. Sitä takoessa oli vuosien varrella kuulo heikentynyt, mikä on jokaiselle psykiatrille oivallinen kyky. Kun ei oikein tiedä, mitä toinen puhuu, ei erehdy höpöttämään sopimattomia.
Seppä oli lohduttaja, henkinen tukija vailla vertaa. Kenelläkään hänen potilaallaan (anteeksi, Sepällä ei ollut terveydenhuollon palveluiden tarjoajan virallista asemaa, siis hänen asiakkaallaan, joka ei muuten koskaan maksanut) ei ollut sellaista traumaa, surua, ongelmaa, johon Seppä ei olisi osannut antaa pätevää neuvoa.
Kun psykoterapiaa tarvitseva asiakas tuli matalaan pajaan, Seppä lopetti takomisen, oikaisi kireän selkänsä ja tuli ulos vilvoittelemaan, levähtämään penkille pajan oven viereen. Potilas, ei kun vieras, ei kun siis avun tarvitsija alkoi kiihkeästi kertoa henkisestä ongelmastaan.
Seppä pyyhki hikeä nokiselta otsaltaan, istui, lepäsi, ja mietti, kuinka kuulemma monet muut ovat tämän tinnituksen kanssa niin vaikeina. Sepälle tinnitus (korvien piinallinen soiminen)  on ollut osa elämää, ammatinvalinnan automaattinen seuraus. Asiakas puhui, kertoi, valitti.
Kun asiakkaan kovien kokemusten koko valtava reppu oli tullut tyhjennetyksi, asiakas hiljentyi kuulemaan Sepän lausuntoa. Seppä huomasi asiakkaan huulien liikkeen pysähtyneen. Nyt hänen oli aika sanoa pelastava terapeuttinen kannanottonsa.
Seppä katsoi verestyneillä, väsyneillä silmillään asiakasta suoraan silmiin. Katse kohtasi toisen ihmisen niin, että tämä tunsi: nyt me kaksi olemme samalla aaltopituudella. Se mitä tuo mies kohta sanoo, tuo minulle ratkaisun.

Olisi voinut huonomminkin käydä

Seppä sanoi karhealla, metallinkäryjen ja hiilenkatkujen sortamalla äänellä: ”Olisi siinä voinut huonomminkin käydä”.
Ensin asiakas ällistyi. Tässäkö kaikki! Tämä se kuuluisa seppä terapeutti. Ei riitä! Minä haluan parempaa terapiaa! Että olisi voinut huonommin käydä… että asiat voisivat muka huonomminkin olla… Miten huonommin, muka?
Tässä vaiheessa fiksuimmat asiakkaat alkoivat hoksata, että totta tosiaan, asiat voisivat olla huonommin, ja kaikkea ei ole menetetty ynnä muuta. Hitaammat tarvitsivat Sepältä uuden lauseen: ”Ajattele, mikä voisi olla huonommin kuin mitä sinulla on nyt?”
Kaikkein tyhmimmät valittajat saivat kehitysmaa-argumentin: ”Tiedätkös minkälaista on Mogadishun takapihoilla? Onko sinulla kaikki huonosti?”

Sepän itsehoito

Talvipäivänä pajalle tuli kaksi kylässä asuvaa poikaa. Reput selässä, joutuneet mieron tielle. Ennen maailmalle menoaan he tulivat kertomaan kovasta kohtalostaan. Sepällä oli uusi kuulolaite toiminnassa.
Poikien isä, pienen maatilan isäntä oli viikkoja ollut savotalla. Isä olikin tullut kotiin aikaisemmin kuin oli tiedetty. Kammarissa äiti oli ollut naapurin isännän kanssa. Isä tappoi kirveellä molemmat. –Voiko kamalampaa tapahtua?
Isä vietiin pois, ja hän joutuu vankilaan. Ylimääräisiä rahoja ei ole. Ei ole sukulaisia elossa. Voiko pahempaa enää sattua? Me joudumme maailmalle elantoa etsimään. Seppä kysyi, milloin hirvittävä tragedia tapahtui.
Pojat kertoivat päivämäärän, ja Seppä sanoi: ”No, pojat. Olisihan siinä voinut huonomminkin käydä.” Pojat ällistyivät: ”Me joudutaan mieron tielle, äiti vainaana, isä linnassa, miten olisi voinut käydä vielä huonommin?”
Seppä: ”Isänne olisi voinut tulla edellisenä iltana”.

Vakavasti

Vitsit sikseen. Olisi huonomminkin voinut käydä. Se on äärimmäisen pätevä – tosi - havainto, joka auttaa selviytymään ongelmatilanteissa. Elämä groteskia. Mikään mielikuvitus ei riitä tuottamaan sellaisia kauheita tilanteita ja tapahtumia, joita oikeassa elämässä syntyy. Kannattaa opetella Sepän terapiaa ”olisi huonommin voinut käydä.”
Lähdin autolla töihin illalla 6.12.2012. Töpeksin. Ajoin kolmion takaa maasturin eteen. Molempiin käsiin tuli murtumia, munuainen repesi, keuhko meni lyttyyn. Olisi huonommin voinut käydä, ajattelin myöhemmin, kun kädet kipsissä kotona huusin vaimolle: Pyyhkimään!
Kohtuullisesti piti saada sakot liikenteen vaarantamisesta. En saanut, koska poliisimies minua myöhemmin kuulustellessaan sanoi: Ei ole tapana sakottaa vainajia. Olisi siinä voinut huonomminkin käydä.
Jos tuntuu että kaikki on mennyt päin helvettiä, kyseessä on virhearvio. Sopiva keskustelukumppani, joka ei ole osallinen ja jolla on järki tallella, voi saada ymmärtämään, että tuo kaikki päin helvettiä on tällä hetkellä, joo-joo, ymmärrettävä, mutta silti ihan väärä tulkinta! Olisi siinä huonomminkin…

« Takaisin