« Takaisin

Muodit tulevat ja menevät


Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri


Kuvituskuvat ovat kuvataiteilija Aleksi Joensuun kokoelmasta.

(Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri)
Kaikilla ihmistoiminnan aloilla muodit virtailevat. Rakentamisessa on harrastettu menetelmiä, joilla varmistetaan asukkaiden ja koululaisten vedensaanti – sisäseiniin ja lattioihin. Missä kosteus, siellä home. Edellisen rakennusmuodin mukaan sadevesi valutettiin vinoa kattoa pitkin talon ulkopuolelle.

Pukeutumisen muodit vaihtelevat. Jos vaatesuunnittelijat eivät muuta keksi, pidennetään tai lyhennetään hameen helmaa. Hiusmuodin mukaan kenelläkään ei saa olla omanvärisiä hiuksia, paitsi K. Mustosella ja J. Joensuulla. Jos omat hiukset ovat vaaleat, ne täytyy värjätä mustiksi. Jos ei onnistu analysoimaan hiustensa väriä, parasta on tehdä niistä siniset.

Mesmerismi

Potilastoiminnan muoteja on esiintynyt aina. Aloitetaan vasta 1700-luvun lopulta. Lahtelainen professori Arno Forsius on kirjoittanut paljon ja  upeasti lääketieteen historiasta, muun muassa Franz Mesmerin elämäkerran. Googlettamalla löytää. Mesmerin tarina on malliesimerkki pitkäkestoisesta huijauksesta.
Mesmerin menetelmät perustuivat animaaliseen magnetismiin. Tehokkaimmillaan hän hoiti monia henkilöitä samanaikaisesti. Keskellä huonetta oli sammio, johon oli kerätty metalli- ja lasiromua. Sammiosta sojotti metallitankoja, joilla hoidettavat saivat kosketella kipeitä paikkojaan. Tangoista virtasi potilaisiin parantavaa voimaa. Muka.
Mesmer kuoli 1816, mutta mesmerismin idea ei ole kuollut. Energiavirtauksia siirtyy edelleen ihmisiin kaikenkirjavien temppujen välityksellä.

Hysteria

1800-luvun lopulla hysteria oli muotitauti. Hysteria-sana on nykyisin kielteisesti värittynyt, joten sen sijaan käytetään ilmaisua dissosiaatiohäiriö. Mutta runsaat 100 vuotta sitten oli hyväksyttävää ja hienoissa piireissä jopa toivottavaa, että nuoret naiset olivat hysteerisiä. Sitä pidettiin eroottisena. Naisten piti saada tunnekyltäisiä, dramaattisia kohtauksia ja pyörtyillä. Parantuminen saatiin aikaan suggestiivisilla eli ihmisen ajattelua ja tunteita manipuloivilla menetelmillä.
Hysteria ei ole nyt muodissa, vaikka sitä esiintyy runsaasti. Joukkohysteriassa yksilöt menettävät kyvyn ajatella omilla aivoillaan. Heidän tunteensa ja kokemuksensa todellisuudesta sulautuvat ihmismassassa vallitsevaan henkiseen tilaan. Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea.

A-tyyppi

Nyt ei ole kysymys bändistä A-tyyppi. Tutustuin A-tyypiksi nimitettyyn persoonallisuuteen 1970-luvulla, kun siitä ilmestyi kirja. Silloin A-tyypistä pidettiin julkisuudessa paljon melua. Ajateltiin tämän nopean, kärsimättömän, suorituskykyisen työnarkomaanin saavan sydäninfarktin ennen aikojaan. Puhuttiin myös ”johtajantaudista”.

1980-luvulla osallistuin Sydäntautiliiton koulutustilaisuuteen Hyvinkään Rantasipissä. Lounas tarjottiin seisovasta pöydästä, jonka alkuruokien kaistalle muodostui jono. Siirryin tietenkin jälkiruokien kimppuun, koska samaan mahaan se tavara menee. Joku sähähti takaani: ”A-tyyppi!”.

Totta on. A-tyyppi inhoaa jonottamista. Jokseenkin kaikkiin A-tyypin persoonallisuutta kuvaaviin kysymyksiin vastaan myöntävästi. Miksi hiivatissa en ole kuollut infarktiin enkä edes pode korkeaa verenpainetta? Vastaus kuuluu: A-tyyppi sellaisenaan on ollut 40 vuotta pötyä. Viime aikoina on todettu että vain vihamieliset A-tyypit sairastuvat sydäntautiin. Toki muita herkemmin sairastuvat mitkä tahansa ihmiset, jotka elävät jatkuvan vihan ja muun kielteisyyden vallassa!  

Läheisriippuvainen, tunneälytön ja ADHD-ihminen

Tommy Hellsten singahti menestykseen vuonna 1991 kirjalla Virtahepo Olohuoneessa. Vastaanottohuoneet alkoivat tulvia virtahepojen lapsia, läheisriippuvaisia ihmisparkoja. 2000-luvulla enää pari potilasta on minulle ilmoittanut vaivakseen läheisriippuvuuden.
Epäedullisia kasvuympäristöjä lapsilla on ollut aina. Joskus sille annetaan nimi, joka saavuttaa suosion. Siitä tulee muoti. Sitten tulee uusi. Daniel Goleman julkaisi 1997 kirjan Tunneäly. Luin sen päästyäni virtahevon puristuksesta.
Tunneäly oli hyvä kirja, jonka soisi kuuluvan ajattelevien ihmisten peruskirjastoon. Lähimmäisen haukkuminenkin sujui: - Sinä olet tunneälytön! Tunneälystä tuli muoti-ilmiö, jolla oli nousunsa ja voipumisensa kansan suussa.
Kuka muistaa kirjainyhdistelmän MBD? Se oli suosittu lyhenne ennen kuin ADHD potkaisi sen sivuun. ADHD yleistyi salamavauhdilla tällä vuosituhannella. Häiriö on lääketieteessä tunnettu vähintään 100 vuotta. Lääketieteellisessä aikakauskirja Duodecimissa vuonna 2004 julkaistun artikkelin perusteella havaitsin itsessäni useita ADHD:n piirteitä. Takuulla minulla ei ole ADHD:a.
On vahvasti korostettava nyt, että tätä lukiessa on suuri väärinkäsityksen riski. ADHD ei ole muoti-ilmiö, vaan aito, oikeaa diagnoosia ja hoitoa edellyttävä häiriö. Mutta liian moni aikuinen on kovin myöhään ”oivaltanut” oman ADHD-diagnoosinsa. Se on muotia.
Olen tavannut aikuisia, jotka ovat normaalisti käyneet koulunsa, opiskelleet pitkälle - ja olleet levottomia, herkästi uusiin asioihin heittäytyviä. Sitten 30-vuotiaana heillä on mielestään ADHD, jota pitää ehdottomasti lääkitä amfetamiinilla. Ei käy. Ikävä kyllä jollain pääkaupunkiseudun vastaanotolla jokainen kävijä saa ADHD-diagnoosin mukaansa.
Muoti-ilmiöiden kielteisiä vaikutuksia ovat yksittäisten ongelmien suurentelu ja liian yksinkertaisten selitysten löytyminen. Suuren yleisön laajan innostumisen myötä tarjoutuu aina myös joillekuille mahdollisuus tienata rahaa hööpötettävien kustannuksella.

« Takaisin