« Takaisin

Tiedettä pierusta


Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri

(Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri)

Tieteellinen tutkimus kohdistuu usein merkityksettömiltä kuulostaviin aiheisiin. Tavallinen ihminen toivoisi tieteeltä ratkaisuja omiin isoihin ongelmiinsa. Erittäin iso ongelma syntyy, kun on sivistyneesti juhlittu väärin päin: On ensin käyty ravintolassa, hienosti ja runsaasti yhdessä syöty vieraiden kanssa, ja sitten on menty konserttiin tai teatteriin.
  Siellä istutaan tyyriisti mukavalla tuolilla muun arvokkaan yleisön keskellä. Puoli tuntia esityksen alkamisen jälkeen keskittyminen suuntautuu ihan muuhun kuin upeaan musiikkiin tai tunnekokemuksia herättävään näytelmään. Ihminen tunnistaa mahansa turpoavan. Turvotus kaipaa purkautumista. Se siirtyy yhä selkeämmin vasemmalle vatsaontelossa – lääketieteellisesti colon descendensin eli laskevan paksusuolen seutuun. Yhtä tukalammaksi olonsa kokeva ihminen tuottaa ajankohtaisen unelman: olisi se ihanaa, jos saisi kunnolla pieraista! Ei saa.

Historian kirjassa kerrottiin, että valoisalla keskiajalla syömäjuhlissa (kaikki oikeat juhlat olivat hirveitä syöminkejä) oli kohteliasta että ruokavieraat alkoivat piereskellä. Se oli sanallisia kehuja varmempi todiste siitä että isäntäväen tarjoilu oli kelpoa, hyvää ja paljon.

Suolistokaasun muodostuminen on luonnollista kuin mikä. Jos istumme hevosen vetämillä rattailla, ja humma töräyttelee kakkakikkaroiden väliin nenällemme kaasuja, se on mitä luonnollisinta. Mutta ihmisen biologisesti normaalisti tuottama suolistokaasu on kauhistus, jonka pääseminen ympäristöön toisten läsnä ollessa on munaus. Tosiasia on että kaikkein kauneimmilla naisilla, esim miss Universum, on paksusuoli täynnä kakkaa, ja kun kaasut sen läpi kulkevat, ne haisevat.
  Luonnollisesta asiasta on tehty kohtuuton ongelma, Miltei pahempi kuin seksistä, jota ilman maailmassa ei olisi ketään. Muuan sivistynyt nuori mies meni naimisiin. Muutaman viikon kuluttua hänen kaverinsa tapasi tämän tuoreen aviomiehen ja ihmetteli: Kamalaa, minkä näköinen olet, kalpea, riutunut! Mitä on tapahtunut sen jälkeen kun menit naimisiin.
- En ole nukkunut juuri ollenkaan.
- Oho, onko se vaimo niin aktiivinen?
- No ei sitä… kun minä en uskalla nukkua.
- Jaa miksi et?
- Jos voisi vaikka tulla pieru.

Mies ei tiennyt, että sisätautiopin arvostetussa oppikirjassa kirjoitettiin seuraavasti: Naisten suolistokaasut ovat tilavuudeltaan pienempiä, mutta ne ovat voimakkaammin pahanhajuisia. Koska oma tieteellinen toimintani on rajoittunut hyödyntämiseen ja ihmettelyyn, minulla ei ole kanttia torjua oppikirjan tietoa.
   Jäin kumminkin miettimään, miten sukupuolten eroavaisuutta tässä suhteessa tarkasteleva tutkimus on tehty. Sen ymmärrän että voidaan laittaa veltto muovipussi ihmisen alapäähän jotenkin niin tiiviisti että kaikki suolistokaasut saadaan sinne vangituiksi. Mutta tuo hajuaspekti, naisilla pahemman hajuista, miten sitä objektiivisesti on tutkittu? Olisiko kysymys vain makuasiasta, josta ei tunnetusti kannata kiistellä.
   Kaiken kukkuraksi ihmisyksilön pierujen hajut vaihtelevat. Karmeimmat kaasut saa tavallinen elimistö tuotetuksi, kun juo hämäläistä sahtia reilusti, sanotaan kolme litraa. En usko että kukaan voi perusteellisten yhteisten sahtijuhlien jälkeen määritellä naisen pieruja pahemman hajuisiksi kuin miehen, joka aamulla vieressä rötköttää ja kaasuttaa haisten pahemmin kuin sikala.
   Palataan tieteeseen. Tohtori Pentti Lampi teki väitöskirjan Kärkölän kloorifenoliongelmasta. Osa tieteellisestä tutkimuksesta toteutettiin väestölle lähetetyllä kyselyllä. Kysyttiin ilmavaivojen esiintymistä sinä aikana kun juomavedessä oli ollut kloorifenolia. Ihmiset olivat havainneet piereskelevänsä enemmän kuin yleensä.
  Ihmisten itsensä havainnoinnin tarkkuus hämmentää. En minä muista milloin olen piereskellyt enemmän tai vähemmän, kun en ole mokomasta pitänyt päiväkirjaa enkä kaasujen määriä mittaillut. 

« Takaisin