« Takaisin

Uusi testamentti mielenterveyden oppikirjana


Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri


Kuvituskuvat ovat kuvataiteilija Aleksi Joensuun kokoelmista.

(Jyrki Joensuu, psykiatrian erikoislääkäri)
Ei pidä järkyttyä otsikosta maallisessa lehdessä. Ateistit, juutalaiset ja muslimit, älkää säikähtäkö. En tee kiihotustyötä kristinuskon puolesta toisinajattelijoita vastaan. Siitä joutuu nykyisessä, suvaitsemattomassa ja sananvapauden hylkäämässä Suomessa tuomiolle.
Sitä paitsi lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen työrooliin ei kuulu sotkeutua uskontoon tai politiikkaan. Kun kirjoitan lääketieteestä, olen tavallaan töissä.
Jos kumminkin syrjähdys sallitaan, tohdin ottaa kantaa kirkosta eroamiseen. Siinä on muoti-ilmiön piirteitä, jotka saavat voimaa uusista tilastoista. Viikonloppuna erosi kirkosta taas xx ihmistä. Muotitietoiset ajattelevat trendeillä eikä aivoilla.
Kirkkoon kuulumista voi tarkastella syvällisemmin kuin sopulifiilikset houkuttavat. Nyt tulee upea lause! Ihmisen tulee tunnistaa identiteettinsä osana kansallista kulttuurihistoriallista jatkumoa. Se jatkumo on 500 vuotta vaikuttanut suomalaisuuteen voimakkaasti, ja vaikuttaa jokaiseen yhä. Siltä kannalta on yks hailee miten Päivi Räsäsen lausahdus tulee ymmärretyksi väärin. Olen julkiateisti ollut aikuisikäni, enkä eroa kirkosta koskaan. 

Depressioon joutumisen pikaohje

Jos haluat masentua, siihen löytyy käteviä konsteja. Lähtökohtana toimii omien aikaansaannostesi pirullisen kriittinen arviointi. Aina kun olet jotain saanut aikaan, ajattele, että kyllä tuo olisi pitänyt paremmin tehdä. Tunne itsesi kelvottomaksi, kun suorituksesi on vain kohtalainen! Siis, ahkeroi enemmän, tee paremmin!
Jos sitten saat aikaan paremman suorituksen, tarkastele sitä etsien vajavaisuuksia ja vikoja. Ota avuksi suurennuslasi. Kuvittele miten joku kunnon ihminen olisi saman homman tehnyt paljon paremmin, sinä kelvoton tunari!
Pidä mielessä, että arvosi ihmisenä, isänä, lapsena, naisena, työntekijänä perustuu siihen että velvoitteesi täytät täydellisesti. Sinun pitää luoda velvoitteista kohtuuttoman vaativa mielikuva.
Kukaan, joka noudattaa näitä yksinkertaisia ohjeita, ei välty masennukselta. Masennuslääkkeet eivät auta, koska ne eivät muuta todellisuutta, tätä sinun itse luomaasi ankaraa todellisuutta, vaativuutta, tuomitsevaa asennetta itseäsi kohtaan.

Tuhlaajapojan tarina  

Kertaan tuhlaajapojan tarinan varmuuden vuoksi. Radiossa ja televisiossa jätetään nykyään asiat kertomatta ja viitataan nettisivulle, minne työllistynyt keski-ikäinen ei kerkiä ja vanhus ei osaa. Tätä sanotaan informaatioyhteiskunnaksi. En viittaa Markus 1:33.21 tai Luukas 22:12:3.
Tarina on tämmöinen.
Rikkaalla maanviljelijällä ( niinku B. Wahlroos) oli kaksi poikaa. Toinen oli elämyshakuinen ja halusi lähteä maailmalle tekemään bisnestä ja harrastamaan viihdettä. Hän pyysi ennakkoperinnön ja sai. Toinen jäi tilalle hoitamaan viljelyksiä ja karjaa.
Tämä kotoa lähtijä ei ollut kypsä hallinnoimaan elämäänsä ihan kuin monet nykynuoret, jotka eivät osaa hakea sossusta ja työkkäristä toimeentuloa niin kuin pitää kun ovat ryhtyneet itsenäisesti elämään ja vastuuta ottamaan. Tuhlaajapojan sijoitukset menivät Nigeriaan eli katosivat ja loput rahat hävisivät ekstaasia ja muuta kamaa ottaessa ja yökerhoissa. Totaalisen persaukinen hänestä tuli. Oli hyvä juttu, että siihen aikaan ei ollut pikavippejä. Olisi mennyt jatkokin pieleen.
Uuden Testamentin aikoihin ei ollut sossua. Rahaton oli rahaton ja asunnoton. Tuhlaajapojan piti mennä paskaduuniin, ja se oli kirjaimellista eikä lälläripuhetta, jossa paskaduuni tarkoittaa hiukan ikävää työntekoa. Sikopaimenena tuhlaajapoika rypi ja söi sianruokaa, joka ei ollut sellaista herkkua, terveysruokaa, jota nykysiat syövät.  

Huonommaksi ei tule

Meidän on mahdotonta kuvitella tuhlaajapojan alennustilaa. Hän oli sosiaalisessa arvostuksessa vajonnut nollapisteen alapuolelle. Hän oli niin fiksu että ei tehnyt itsemurhaa. Hän hoksasi: aina on etsittävä suunnitelma B.
Mitättömänä ihmisenä, epäonnistuneena, nöyryytettynä, tyhmyyksiä tehneenä, likaisena, surkimuksen ääriesimerkkinä hän tajusi: on kotiinpaluun aika. Voimme onnitella miestä rohkeudesta, koska kotiin palatessa ei varmasti ollut kivaa mennä isän eteen. Katsos, pappa, tässä poikasi tulee maailmalta.
Mikä huoli pojan mielessä, mikä pelko siitä että saa kuulla kunniansa, jota ei siis ole. Pahimmillaan ehkä, että isä sanoo: painu, kurja, sikojesi pariin. Sinne sovit parhaiten. 

Mitä opimme tästä

Kukaan ei opi mitään tärkeää sillä tavalla että yksi (JJ) kertoo ja selittää, ja toinen (lukija) kuuntelee. Yritän välttää selittämistä.
Koska kyseessä ovat ratkaisun avaimet lukemattomille masentuneille, suosittelen sittenkin etsimään ja lukemaan Uudesta Testamentista Tuhlaajapojan tarinan. Maksaa vaivan. Kyllä jokaisessa kodissa kirja on. Tai naapuri lainaa mielellään. Se on kirjoitettu eri tyylillä kuin sen esitin. Sama tarina se on.
Jos Uuden Testamentin mielenterveysoppaan Tuhlaajapojan tarina tulet nyt lukeneeksi ja sen psykoedukatiivista luonnetta ajatelleeksi, on aika jatkopohdinnalle.  
Mitä tapahtui kun se hunsvotti tuli kotiin? Mitä tapahtui isän mielessä, mihin perustui isän yllättävä asenne? Ja miltä tuntui pojasta?
Miten isä, auktoriteetti ja tärkeä henkilö pojan arvomaailman muodostumiselle, ajatteli omasta isän tehtävästään?
Mitä tapahtui Tuhlaajapoika kokemukselle omasta ihmisarvostaan?
Mitä ihmisarvosta ylipäätään pitää ajatella sillä perusteella, miten Tuhlaajapoikaan suhtauduttiin?
Onko tässä tekstissä jotain ristiriitaista sen suhteen mitä olen esittämässä??
Entä velimies, miten häntä ymmärrämme? Oliko hän vain tympeä moralisti? Oliko hän väärässä tuomitessaan isän toimet Tuhlaajapojan kotiintulon jälkeen? Vai – voiko Velimies oppia jotain ihmisarvon ja suurenmoisten suoritusten suhteesta

« Takaisin