« Takaisin

Arvio: 95 - Ikimuistoinen finaali nyt valkokankaalla

MM-95, nuo kirjaimet ja numerot ovat iskostuneet leijonafanien sydämiin ja sielunmaisemiin pysyvästi. Joillekin jopa tatuoituina iholle,  mutta kaikille pysyvänä muistijälkenä kevään 1995 upeasta finaalivoitosta. Nyt nuo muistot ovat myös valkokankaalla. Aleksi Mäkelän ohjaama elokuva 95 kertoo kultajoukkueen tarinan lähtien semifinaalivoitosta Tsekkiä vastaan ja huipentuen finaaliin, jossa kohdattiin rakas vihollinen ja kisojen isäntämaa Ruotsi. Elokuvassa nähdään tunnelmapaloja pukukopista, pukukopin ulkopuolelta ja harjoituksista. Joukkue ja sen johto on äärimmilleen viritettyinä keskittymässä edellisen kevään (Milano) rankan pettymyksen jälkeen uuteen mahdollisuuteen voittaa kultaa. Se olisi ensimmäinen jääkiekon maailmamestaruus Suomelle ja ylipäätään ensimmäinen joukkuelajin MM-kulta.

Finaalimatsi ja siihen valmistautuminen on tietysti elokuvan keskiössä, mutta viiteen rinnakkain etenevään, erilliseen kertomukseen jaettu tarina jää jotenkin ohueksi ja valjuksi. Elokuvan alussa esitetään kooste Suomen aiempien vuosien karvaimmista MM-tappioista, se on tosin kyllä jo vanhan ja usein näytetyn kuvakoosteen tarpeetonta toistoa.

Rinnakkaistarina pienen, innokkaasti kiekkoa pelaavan jääkiekkopojan ja hänen yksinhuoltajaäidin (Laura Birn) elämä tuo omanlaista inhimillisyyttä ja koskettavuutta. Silti se valitettavasti jää aika ohueksi ja päättyy myös jotenkin vaisusti.

Saattohoitopotilaan (Pekka Strang) ja tämän ystävän (Mikko Leppilampi) vanhasta kaveruudesta tulee lähinnä mieleen yksi futiselokuva, jossa finaalipelin kynnyksellä ollaan samoissa lopullisen lähdön tunnelmissa.

Ruotsin jääkiekkoliiton valmistelemat voitonjuhlat ja suomalaisjunttien (Ylermi Rajamaa, Kalle Lamberg ja Samuli Niittymäki) Tukholmaan suuntautuva matka oli kaiketi elokuvan hauskinta antia. Ajattelin leffan edetessä, että kaverukset tunkevat itsensä vielä finaalimatsiin Globeniin, mutta matka tyssäsi sitten kuitenkin outojen sekoilujen jälkeen kuninkaanlinnan pihalle, jossa he saivat kuulla poliiseilta myös ottelun lopputuloksen. Sekös aiheutti sellaiset tuuletukset ja ilonpidon, jota poliisien laittamat käsiraudatkaan eivät haitanneet.

Ari Tulla

« Takaisin