« Takaisin

Corpus Hermeticum, kirjan arvio

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin 07.10.2020

Luin mielenkiintoisen kirjan, jota voidaan pitää yhtenä filosofian, uskontohistorian ja antiikin maailmankuvan tärkeimmistä perusteoksista eli Corpus Hermeticumin, ja tällä kertaa suomeksi! Tämä kirja löytyy kovin harvan suomalaisen akateemikonkaan kirjahyllystä, vaikka kyseessä on sosiokulttuurisen, antropologisen ja uskontotieteellisen kirjallisuuden suuri klassikko. 

Kyseinen kirja on yleissivistyksen, ihmismielen ja filosofian historian ymmärtämisen kannalta merkittävä ja hyvin ansiokas. Kuten niin usein syvällisissä filosofisissa aatevirtauksissa, tässäkin on kyseessä laajasta asiasta. Hermetican nimellä menevä kirjallisuuden ilmiö on joukko myöhäisantiikin aikaisia hermetistisiä kirjoituksia, jotka väittävät sisältävänsä salattua viisautta ja jotka pantiin yleensä Hermes Trismegistoksen nimiin. 

Hermetististen tekstien tarkka ajoittaminen on haastavaa. Ne on luultavimmin koottu ja kirjoitettu viimeistään 100-200 jaa. välisenä aikana ja joukko näitä säilyneitä kreikankielisiä kirjoituksia koottiin ja käännettiin latinaksi renessanssin aikana. Näin syntyi viisauskirjallisuuden kokoelma nimeltä Corpus Hermeticum. Nämä tekstit olivat vielä 400-luvulla niin tunnettuja, että esimerkiksi kirkkoisä Augustinus hyökkäsi niitä vastaan. Tekstit kuitenkin katosivat Länsi-Euroopasta keskiajalla. 

Kuten niin monien muidenkin uskontotieteen tutkimuskohteiden osalta, myös näiden tekstien kohtalo on monipolkuinen. Myöhemmin Bysantista löytyi käsikirjoituksia, ne julkaistiin, ja niistä tuli tunnettuja mm. Italiassa renessanssin aikana. Alun perin tekstejä oli enemmän, ja niitä oli kirjoitettu esim. syyrian, arabian, armenian ja koptin kielillä.

Tekstien syvempi alkuperä ja muinaisuus edelleen epäselvä

Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin 332 eaa. Muinaisen Egyptin papit (tai oikeastaan heidän ”modernit viranperijät”) saivat silloin tilaisuuden kääntää suuren joukon omiaan ”muinaisia viisaustekstejä” myös kreikaksi. Ei ole pitävää tieteellistä näyttöä tekstien tarkoista kirjoitusajoista ja ne ovat osin saattaneetkin olla myös tuon ajan pappien oman luovuuden ja ”hengellisen inspiraation” tuotetta. Papit julkaisivat tekstit Thot-jumalan nimissä. Thot-jumalan melko sujuva vastine kreikkalaisessa mytologiassa oli Hermes, minkä vuoksi egyptiläiset papit viisaustekstejä kreikaksi julkaistessaan merkitsivät niiden tekijäksi nimimerkin ”Hermes Trismegistos”. Nimen loppuosa on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa ”kolmesti suurin”.

Kokoelmaan oli koottu tekstejä hyvinkin vanhoista teksteistä, kuten egyptiläisestä mytologiasta, pyramiditeksteistä, sarkofagiteksteistä ja kuolleiden kirjan eri versioista. Kokoelmaa pidetään suuressa arvossa sen vuoksi, että vaikka sen tekstit oli koottu yhteen mahdollisesti jo 300-100 eaa., ne omalla tavallaan ammensivat ehkä muinaisten mysteerien alkulähteestä ja ”sisältävät kaiken egyptiläisen filosofian”, kuten Aleksandrian kristitty piispa Klemens 100-luvun lopulla sanoi.

Suomennos on suuri sivistys- ja kulttuuriteko

Sosiokulttuuriseen marginaaliin kuuluvaa syvällistä filosofista kirjallisuutta julkaistaan melko vähän, yleensä kustannussyistä. Corpus Hermeticum kuului näihin liian pitkään. Onneksi Corpus Hermeticum on siis nyt (vihdoin) käännetty myös suomeksi. Kyseessä on merkittävä ja erittäin arvostettava kulttuuriteko. Kirja on myös eräänlainen laajennos. Seitsemäntoista Corpus Hermeticum -traktaatin lisäksi tähän uuteen kirjaan on käännetty kolme muuta hermeettistä tekstiä: ”Asklepios eli Täydellinen saarna” ja Nag Hammadista löydetty ”Tutkielma kahdeksannesta ja yhdeksännestä” sekä kuuluisa ”Smaragditaulu”.

Corpus Hermeticum lukukokemuksena

Nyt julkaistu edullinen ja pehmeäkantinen suomennos on helppolukuinen tekstikokonsa ja ulkoasunsa osalta, mutta sisältö on toki varsin haastavaa, kuten viisauskirjallisuuden genreen kuuluu. Suomennoksen ydinsubstanssiin liittyvää laatua on erittäin vaikea arvioida, joten jätän sen huippuasiantuntijoiden tehtäväksi. 

Kirjassa on 12 sivun lyhyehkö johdanto asiaan ja sitten alkaa se syvällinen filosofinen ja uskomusjärjestelmällinen ”ponnistus”, jonka aikana voi mennä kokeneemmankin henkisen tien kulkijan aivot solmuun, mutta ponnistellessa voi putkahtaa myös erittäin avartavia ”valistumiskokemuksia”. Tekstien sisältö on monipuolinen. Jotkut tekstit käsittelevät Jumalaa, ykseyttä ja hyvyyttä, jotkut sisältävät gnostilaisuuteen tai platonismiin vivahtavia pohdiskeluja ja jotkut kehottavat sielun puhdistautumiseen ja Jumalan kunnioitukseen. 

Gnostilaisuus filosofisena aatevirtauksena nousee teksteistä esiin. Kirjan hermeettiset tekstit avaavat kuvaa gnostilaisuudesta hiukan selkeämpänä kuin esimerkiksi Pistis Sofia tai Nag Hammadin kirjaston evankeliumit, jotka esittävät asiat hiukan sekavasti ja sirpaleisesti. Onkin sanottu, että hermetismi on ollut gnostilaisuudelle samaa kuin kabbala juutalaisuudelle eli avain sisäiseen ymmärrykseen. Kirja sohaisee myös keskiajan ihmisen maailmankuvaan, sillä jotkut kirjan tekstit käsittelevät suoraan henkistä alkemiaa ja magiaa.

Kirja on itsessään merkittävä (ja samalla hiukan merkillinen) kulttuuri-ilmiö ja jo pelkästään sen vuoksi tämä suomenkielinen kirja kannattaa hankkia kirjahyllyyn vähintäkin fasadiksi ja sivistyksellistä uskottavuutta tuomaan. Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille syvällisemmän ymmärryksen ja sivistyksen himoitsijoille, filosofian, kulttuuriantropologian, uskontotieteen, historian, viisauskirjallisuuden ja teologian tutkijoille, sekä jokaiselle syvempää kristillistä uskoa etsivälle, mystikolle, henkisen kilvoittelun harjoittajalle ja totuuden etsinnän ystävälle.

Kirjan tiedot

Tekijä: Hermes Trismegistos, kirjoittaja. Suomeksi kääntäneet ja toimittaneet Sampsa Kiianmaa, H.M. Lampikoski ja Pentti Tuominen.

Teoksen nimi: Corpus Hermeticum ; Smaragditaulu ja muita hermeettisiä kirjoituksia / Hermes Trismegistos 

Julkaisutiedot: Helsinki, 2019

Kustantaja: Aatma

ISBN: 9789518995268 

Koko: 224 sivua

Ulkoasu: nidottu

Lisätietoja: Corpus Hermeticumin suomennokset on tehty Brian P. Copenhaverin (1992) ja G.R.S. Meadin (1906) englanninkielisten käännösten pohjalta.

« Takaisin