« Takaisin

Mielen laboratorio, kirjan arvio

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin

On virkistävää lukea korkeatasoista psykologian kirjallisuutta. PsykologiAri-Pekka Skarp on onnistunut kirjoittamaan kirjan, jonka avulla voi virkistäytyä psykologian parissa. Suosittelen kirjaa kaikille tietoisuustaidoista ja kehomielitaidoista vakavasti kiinnostuneille. Kirja soveltuu myös erittäin hyvin Kehoälyn ja Terveysmeditaation harjoittelijoille.

Mielen Laboratorio-kirja nostaa taitavasti esiin tietoisuuden pohjimmiltaan sosiaalisen perustan. Terveysmeditaation ammattiopettajana tiedän, että kyseinen näkökulma on verrattain harvinainen, eikä sitä tapaa useinkaan akateemisessa tietoisuuden tutkimuksessa, eikä vanhoissa meditaatioperinteissä. Ihmisten välinen vuorovaikutus ja sen tutkiminen ovatkin kirjan keskiössä. Kirjassaan Ari-Pekka Skarp väittää, että tietoisuus ei sijaitse yksilöissä vaan vuorovaikutussuhteissa.

Kirjan rakenne on onnistuneesti käytännönläheinen. Mielen Laboratorio-kirja jakautuu kahteen aiheeseen. Ensimmäinen käsittelee tietoisuuden tutkimuksen teorioita ja toinen aihe sisältää harjoituksia. Nämä aiheet on kirjassa rakennettu vuororytmiin, niin että tiukan teorian jälkeen seuraa käsiteltyyn aiheeseen liittyviä harjoituksia. Halutessaan on helppoa jättää kirjan harjoitukset väliin ja lukea vain silkka tieteellinen asia. 

Kehoälyä ja Terveysmeditaatiota harjoitellessa oppii, että ihminen on sosiaalinen situationisti, positionisti ja opportunisti. Suunnilleen samaa asiaa Skarp käsittelee reflektiivisen tietoisuuden termillä. Reflektiivinen tietoisuus tarkoittaa ihmisen kykyä tarkastella itseään ja muita. Tätä aihetta kirja ja kirjailija tutkii mielenkiintoisella tavalla ja kokoaa niistä oman kokonaisuutensa. Skarpin mukaan reflektiivinen tietoisuus erottaa ihmisen useimmista muista lajeista. Henkistä erottelukykyä vastaavaa tilaa Skarp kutsuu ”selkeäksi ymmärrykseksi”.

Kirja käsittelee ytimekkäästi myös tiedostamatonta mieltä ja ihmisen suhdetta siihen. Skarpin sanoin: ”Oikeastaan kaikkien tietoisuuden tutkimiseen tähtäävien harjoitusten tarkoitus on tuoda tietoisuuteen sitä, mitä emme vielä tiedosta.” Kirjan ajattelun mukaan kaikki sellainen, josta tulemme tietoisiksi, on jossain määrin hallittavissamme. Kirjailija Skarp kertoo omista unikokemuksistaan ja unien tutkimisen merkityksestä psykologiassa. Samalla hän tulee paljastaneeksi mindfulnessin ja tiedostamattoman mielen tutkimisen väliseen suhteeseen liittyviä oleellisia ristiriitoja ja haasteita. Ei ole muodikasta uskaltaa kertoa, että mindfulness-harjoitukset voivat häiritä tiedostamattoman mielen tutkimista. Skarp uskaltaa kertoa myös sen.

Viisaita ja vahvoja rehellisiä ajatuksia 

Skarp tuo kirjassaan esiin muutaman oleellisen kriittisen ajatuksen, joiden kohteena on aikamme meditaatiokulttuuri. Ari-Pekka Skarp paljastaa ”keisarin uudet vaatteet”. Erityisen ansiokasta on Skarpin kritiikki, joka kohdistuu mindfulness ja ”nyt-hetken” vääristyneeseen ymmärrykseen, tai paremmin sanottuna ymmärtämättömyyteen. Skarpin mukaan meditaatio ja tietoisuustaidot eivät ole mindfulnessia, vaan ”kyse on paljon laajemmasta filosofiasta, joka liittyy koko ihmisen olemassaolon, eksistenssin, oivaltavaan ymmärtämiseen”.

Mielen Laboratorionkenties tärkein huomio on kirjan lopussa. Ari-Pekka Skarp kirjoittaa: ”Mindfulnessia puolustetaan vetoamalla tieteellisiin tutkimuksiin, jotka ovat antaneet näyttöä harjoitusten positiivisista seurauksista. Tutkimustieto ei kuitenkaan anna tukea ajatukselle, että nämä hyödyt pohjautuisivat uskomusten mukaisiin mekanismeihin. Tutkimustulokset eivät tue ajatusta, että ”tämä hetki” on jonkinlainen henkisen hyvinvoinnin lähde. Tutkimukset eivät myöskään väitä, että inhimillinen kärsimys johtuu ”egosta” tai ”minästä”, josta pitäisi irrottautua. Nämä ovat markkinointiin, arvoihin ja uskonnollisiin vakaumuksiin pohjautuvia uskomuksia.”

« Takaisin