« Takaisin

Mitä tapahtui sodan jalkoihin jääneelle Petsamon luostarille? Uutuuskirjassa avataan tähän asti salassa pidetyt arkistot

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. 03.04.2020

Petsamon ortodoksiluostari Jäämeren rannalla tuhoutui talvi- ja jatkosodan vuosina. Uutuuskirjassaan Petsamon marttyyri Elina Kahla piirtää kuvan luostarin viimeisistä vaiheista, joista munkit elämänsä loppuun asti vaikenivat.

Itsenäisyytensä alkuvaiheissa Suomelle kuului myös pala Jäämeren rantaa. Valtaosalle suomalaisista Petsamo edusti lähinnä pohjoista eksotiikkaa, mutta himoittu nikkeli ja strateginen sijainti tekivät paikkakunnan elämästä poikkeuksellisen kansainvälistä. Jäämeren rannalla Petsamossa sijaitsi myös maailman pohjoisin luostari. 1500-luvulla perustettu Petsamon ortodoksiluostari kukoisti läpi vuosisatojen, kunnes se joutui keskelle suurvaltojen jännitteitä ja suursotaa. Koituiko Petsamon nikkeli munkkien kohtaloksi?

Uutuuskirja Petsamon marttyyri kertoo ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistavan, tähän asti salassa pidetyn venäläisen arkisto- ja tutkimusaineiston avulla, mitä luostarin veljestö joutui sotiemme aikana kokemaan ja mistä he elämänsä loppuun asti vaikenivat. ”Monilla vielä elossa olevilla on perimätietoa noista dramaattisista tapahtumista ja niihin osallistuneista henkilöistä. Odotan jännityksellä, nouseeko kirjan julkistamisen myötä esiin uutta tietoa ja herääkö jatkokysymyksiä”, Elina Kahla summaa.

Luostarin viimeinen johtaja pappismunkki Paisi koki marttyyrin lopun. Hänen tarinansa nostaa esiin kysymyksiä vainojen uhreista, syyllisyydestä ja päällekatsomisesta. ”Petsamon luostarin viimeisen johtajan kohtalo nivoutuu 1900-luvun poliittisten ja uskonnollisten joukkovainojen jälkeiseen muisti- ja sovintotyöhön, mikä velvoittaa myös suomalaisia”, Kahla muistuttaa.

FT, dosentti Elina Kahla on erikoistunut ortodoksisen kirkon kulttuuriperintöön sekä neuvostoajan vainojen jälkeiseen muistin politiikkaan. Hän on toiminut Suomen Pietarin instituutin johtajana ja työskentelee nykyisin Helsingin yliopiston Aleksanteri­instituutissa.

« Takaisin