« Takaisin

Kissani Jugoslavia Kansallisteatterissa

Kulttuuri- ja tiedetoimittaja Tapio Sippoin  12.02.2020

Pajtim Statovcin erikoinen ns. menestysromaani on ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Kissani Jugoslavia on melko erikoinen näytelmä, jossa sekoittuu monipolkuinen symboliikka homoerotiikkaan ja sotaa käyneen maan kansalaisten aivoituksiin. Vääjäämättä heti alussa alkaa näytelmä tuottaa skitsofreenista tunnelmaa, joka onneksi helpottaa loppua kohti. Toisella puoliajalla tarina muuttuu jo selvästi sujuvammaksi. Näyttelijät ovat varsin hyviä, taitavia, vaikka itse tarinasta on vaikea sanoa samaa, jollei käytä melko vahvasti jonkin sortin mielenväisteitä. Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen näyttelevät hienosti.

Kissani Jugoslavian tematiikka ja tarina, sekä esim. miesten väliset kielisuudelmat saattavat riemastuttaa liberaalia ihmistä, mutta järkyttää konservatiivisempaa kanssakulkijaa. Teatterikokemuksen samanaikaisen hapanimelyyden, inhorealismin, liioitellun symboliikan ja brut brut -kuivuuden vuoksi on vaikeaa sanoa, oliko näytelmä melko hyvä vai tosi huono. Ainakin se menee iholle nopeasti. Ex-Jugoslavian alueen ihmisillä ovat sota ja sen tuottamat traumat edelleen arkista todellisuutta. Sen kuvaamisessa näytelmä onnistuu hyvin.

Sodan ajamana vanhoillisen kulttuuri ihmiset muutoksen kourissa

Tarinassa sodan jaloista pikkulapsena Suomeen muuttanut Bekim (Toni Harjajärvi) on Kosovon albaani. Alussa filosofiaa opiskeleva ja homostelusta unelmoiva nuori mies harrastaa satunnaisia ja kylmäksi jättäviä miessuhteita. Tarinassa on mukana kaksi eläintä, käärmeet ja kissat, konkreettisesti ja symbolisesti. Käärmeisiin kohdistuu suurta pelkoa ja kuitenkin Bekim hankkii itselleen sellaisen. Hän kuvaa myös miespartneriaan kissaksi. Bekim siis päättää hankkia itselleen lemmikin, boakäärmeen. Käärme kenties luo Bekimin elämään turvallisuuden tunnetta, mutta ulkopuolisia matelija pelottaa. Bekim näkee myös itse painajaisia käärmeistä. Käärmeen ja Bekimin yhteiselosta kehittyy salainen symbioosi. Tilanne saa uuden käänteen, kun Bekimin luokse muuttaa puoleensavetävä ja kahdella jalalla kulkeva ”Kissa” (Ville Tiihonen). 

Toinen osa tarinaa on Bekimin äiti, joka on vuoden 1980 Jugoslaviassa maalaistyttö Emine (Sari Puumalainen). Aluksi hän istuu vuorenrinteellä sijaitsevalla suurella kivellä ja haaveilee. Nuoren tytön tulevaisuus tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia. Todellisuudessa hänen odotetaan menevän nuorena naimisiin ja siten täyttävän naisen perinteisen ja erittäin konservatiivisen paikan yhteisössä. Kosovon albaanit ovat muslimeja ja siinä kulttuurissa naisen paikka on kovin usein kotona alistettuna. 

Tytön maailma on kuitenkin normaalia teinin unelmointia ”upeasta prinssistä”. Unelmoinnista puuttuu tietysti lähes kaikki realismi. Silloin löytyy komea ja oppinut sulhanen nimeltään Bajram (Petri Liski). Nimi tarkoittaa lupaavasti ”juhlaa”, ja kai myös siksi Emine päättää rakastaa miestä. Suomalainen feministi saattaa ehkä saada tästä tilanteesta näppylöitä ja osuvasti tilanne (naisen alistetuksi joutumisen ansa) nostaa tunnetasolla pintaan nykyhetken tilanteen Suomessa, jossa naisia alistava islam on liukumassa yhdeksi normaaliksi vähemmistömuodoksi tavalliseen suomalaiseen arkeen.

Pajtim Statovcin näyttämöteos seuraa tämän perheen (Emine, Bajram, Bekim) kohtaloita Suomessa ja Kosovossa usealla aikatasolla. Johanna Freundlichin ohjaama, kerrotun mukaan ”maagisen realismin ja absurdin komedian sävyttämä esitys”on melkoisen rujo, hiukan jakomielitautisella otteella etenevä ja paikoin ärsyttävä kasvutarina eri kulttuurien ja identiteettien väliin jäävistä ihmisistä, mielen jäykistä rakenteista, kiperistä perhesuhteista sekä oman paikan, minuuden ja todellisen rakkauden löytämisestä. Teatterista lähdin hämmennyksen vallassa, etenkin kun luulin tuntevani Jugoslavian alueen historiaa, kulttuureja ja kansoja ainakin ripauksen verran.

Kissani Jugoslavia -romaani (Otava, 2014) voitti ilmestymisvuonnaan Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon. Lukuisille kielille käännetty romaani on ollut toisinaan arvostelumenestys myös ulkomailla.

Näytelmän tietoja:

Kesto: 2 h 45 min. Sisältää väliajan

Rooleissa: Toni Harjajärvi, Petri Liski, Sari Puumalainen ja Ville Tiihonen

Ohjaus: Johanna Freundlich

Dramatisointi: Eva Buchwald

Lavastus: Katri Rentto

Pukusuunnittelu: Emilia Eriksson

Valosuunnittelu: Kalle Ropponen

Äänisuunnittelu: Antti Puumalainen 

Naamioinnin suunnittelu: Petra Kuntsi

« Takaisin