« Takaisin

Vesijärven kesän ravinnepitoisuudet ovat laskusuunnassa


Kuva Kilpiäistenlahdelta: Unto Rönkkönen

Vesijärvisäätiö 19.03.2021

Vesijärven tila vuonna 2020 -raportin mukaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Vesijärven kasvukauden aikaiset kokonaisfosfori- ja -typpipitoisuudet ovat laskusuuntaiset. Eteläinen Vesijärvi on kuitenkin edelleen rehevän tai lievästi rehevän veden luokassa, sillä muutos on hidasta.  

Vesijärvi koostuu useasta melko erillisestä altaasta, joista eteläisintä Lahden kaupungin
läheistä Enonselkää on tutkittu intensiivisesti vuosikymmenten ajan. Enonselän tilanteesta on olemassa melko tarkka kuva. Vesijärven tila vaihtelee kokonaisuudessaan merkittävästi alueittain, rehevintä vesi on Vähäselällä ja Paimelanlahdessa, sitten Enonselällä. Parhaassa tilassa on Kajaanselkä, Komonselän ja Laitialanselän tilan jäädessä näiden välille.

Vesijärven Enonselän hapetuksen loppuminen ei seurannan perusteella ole vaikuttanut virkistyskäytön kannalta olennaisiin päällysveden kokonaisravinnemääriin tai leväkukintoihin. Eniten haittaa happitilanteen heikentymisestä on ollut syvänteiden pohjaeläimille.
 
Enonselän alueella (Enonselkä, Vähäselkä, Paimelanlahti) on tehdyistä toimenpiteistä huolimatta edelleen suurehko riski leväkukintoihin. Kokonaisravinnemäärät ovat melko korkeita ja toimenpiteiden vaikutukset ravinnekiertoihin ovat hitaita. Loppukesän levätilanteeseen vaikuttavat etenkin sääolosuhteet. Esimerkiksi alkukesän lämpötilat vaikuttavat sekä vesipatsaan kerrostumiseen ja ravinnesisältöön että kalanpoikasten menestymiseen. Muualla Vesijärvellä tilanne on selvästi vakaampi. Etenkin Kajaanselän tila näyttäisi pysyvän ennallaan hyvässä tilassa.
 
Perussyy rehevyyteen on vuosikymmeniä kestänyt voimakas ulkoinen kuormitus. Nykyisin sen osuus ravinnekiertoihin on kuitenkin aiempaa vähäisempi. Enonselällä kokonaisfosforipitoisuus kasvaa alkukesällä voimakkaasti. Rehevyyden kannalta oleellinen veden fosforisisältö saattaa ulappa-alueilla kasvaa jopa kymmenen kertaa nopeammin kuin järveen ulkopuolelta tuleva ravinnemäärä antaisi olettaa. Olemassa olevan tiedon perusteella tämä johtuu pääasiassa matalahkojen alueiden (~5-10m) pohjalla olevan aineksen nousemisesta uudelleen veteen. Samalla veden läpinäkyvyys (näkösyvyys) heikentyy samentumisen takia, vaikka leviä ei merkittäviä määriä havaittaisikaan. Kesäaikainen näkösyvyys on ollut luokkaa 2-2,5m silloinkin, kun levien määrää kuvaavat klorofyllipitoisuudet ovat jääneet mataliksi. Toimenpiteitä onkin jatkossa suunnattava entistä enemmän Enonselän matalilta alueilta tulevan sisäisen kuormituksen vähentämiseen.

« Takaisin