« Takaisin

Luonto- ja maisemakuvia

Ketut ovat entistä rohkeampia liikenteen ja ihmisten suhteen. Tämä hyväturkkinen kettu löysi jotain kiinnostavaa syötävää tien penkasta, eikä välittänyt pysähtyneestä autosta. Jatkoi syötyään rauhallisesti eteen päin.

Unto Rönkkönen

Linkki videoon:

VIDEO

Yhäinpäivän pähkinänakkeli liperit kaulassa.

Kuvat: Unto Rönkkönen

Toinen pähkinänakkeli erikoisella värityksellä 29.10.2017

Kuvat: Unto Rönkkönen


Ikkunaruutujen läpi kuvattu. Kaulamerkki näkyy lennossakin.

 

Pähkinänakkeli 21.10.2017

Pähkinänakkeli jemmaa ahkerasti ruokaa puunkoloihin ja piilopaikkoihin. Toistaiseksi päivittäisiä havaintoja pähkinänakkeleista on tiira.fi:ssa vain muutamia eri puolilla Suomea.

Kuvat: Unto Rönkkönen

Pähkinänakkeli ilmestyi ruokailupaikalle Lahdessa 14.10.2017

Kuvat: Unto Rönkkönen


Pähkinänakkeli liikkuu sujuvasti myös pää alas päin pitkin puunrunkoja.

Valkoposkihanhilla vilkas kokoontumispäivä Artjärvellä 1.10.17

Kuvat: Unto Rönkkönen

Karhut varautuvat aktiivisesti talven lähestymiseen.

Luontokuvaaja Lauri Mantere kuvaa parhaillaan karhuja Kuhmon Viiksimossa.

Kuvat: Lauri Mantere, Viiksimo, Kuhmo 23.9.2017

Talveen varautuminen meneillään

Ruskeakarhun ravinnosta noin 30 prosenttia on lihaa: pääosin hirviä, kauriita, kaloja, lintuja ja haaskoja.

Talvella karhut nukkuvat Suomessa talviunta, joka kestää vähän alle puoli vuotta. Eteläisessä Suomessa karhu saattaa kuitenkin olla aktiivinen ympäri vuoden.

Karhu alkaa valmistautua talviunta varten keräämällä kymmeniä kiloja rasvaa hiilihydraattipitoisesta ruoasta, kuten marjoista. Vähän ennen talviunta karhu lopettaa syömisen ja tyhjentää suolensa ruokamassasta. Karhu vetäytyy talvipesään syksyllä loka-marraskuussa. Se päättää talvehtimispaikkansa sijainnin yleensä noin kaksi viikkoa ennen talviunen alkua. Tällöin myös karhun liikkuminen vähenee.

Karhun talvipesissä esiintyy paljon yksilöllisiä eroja. Yleisin talvipesätyyppi on hylättyyn muurahaiskekoon tehty kolo, jonka suuaukko on peitetty sammalilla. Toiseksi yleisin talvipesätyyppi on maahan kaivettu onkalo. Karhu voi tehdä talvipesänsä myös tiheän kuusen juureen, kallionkoloon tai ison kiven alle. Moni uroskarhu asettuu makuulle kuoppaan ja antaa lumen sataa päälleen.

Karhun talviuni ei ole yhtä syvää kuin lepakoiden ja siilien talvihorros, sillä karhun ruumiinlämpö laskee 33 asteeseen (vrt. talvihorrostajilla lähes nolla astetta). Naaraskarhun ruumin lämpötila pysyy kuitenkin 37 asteessa synnyttämiseen asti. Karhu reagoi talviunen aikana ympäristöönsä, ja toisinaan se herää kesken talviunen, kun sen ruumiin ravintovarastot ehtyvät ennenaikaisesti. Naaraskarhu synnyttää talviunen aikana. Karhun syke laskee talviunen aikana 40 lyönnistä minuutissa 10 lyöntiin. Talvehtiessaan karhu ei virtsaa eikä ulosta. Sen virtsa siirtyy virtsarakosta maksaan, missä se muuttuu valkuaisaineiksi.

Keväällä karhu herää talviunesta maalis-huhtikuussa, kun auringon sulattama lumi valuu sen pesään. Talven jälkeen karhu-urokset lähtevät naaraita aikaisemmin liikkeelle. Urokset lähtevät liikkeelle yleensä heti, kun lunta on riittävän vähän hirvien metsästykseen. Naaraat pentuineen lähtevät liikkeelle vasta maan ollessa kokonaan sula. Odotellessaan lumen sulamista karhu tekee pesän lähelle tai pesään oksista makuupaikan ja syö puiden silmuja sekä vesikasveja pesän läheltä. Lumipeitteen vähennyttyä tarpeeksi karhu alkaa metsästää hirviä. Jollei tämä onnistu, se täyttää ravinnontarvettaan muurahaisilla. 

Sininen rapu

Mikko Rasilaisen lähetti kuvan Heinäveden Rusinvirrassa rapumertaan osuneesta sinisestä täpläravusta. Liekö rapujen aatelisia? Erikoisen värinen ”aatelisrapu” pääsi kuvauksen jälkeen virtaan jatkamaan elämäänsä. 

Kuvat: Mikko Rasilainen

Tänään, aurinkoisena syyspäivänä, sisiliskot ja perhoset (tesmaperhonen) nauttivat auringon lämmöstä.

Kuvat: Unto Rönkkönen

Ahman elämää luontokuvaajan silmin Viiksimossa.

Kuvat: Lauri Mantere

Karhujen elämää Viiksimossa.

Kuvat: Lauri Mantere

Karhut nauttivat ja vilvoittelevat veden ääressä.

Kuvat: Lauri Mantere, Viiksimo, Kuhmo

Pihapiirin kesälintuja


Kuvat: Unto Rönkkönen

Punarinta on pihojen silmänilo


Kuvat: Unto Rönkkönen 16.4.2017

Joutsenten kevätmuutto on alkanut. Kyntöpellon tulva-alueeltakin voi löytää jotain syötävää.


Kuvat: UR

Lapasorsakin on talvehtinut "pullasorsien" seurassa.


Kuvat: UR 11.3.2017

Pitkä talvi hangen alla vaihtuu kohta kevääseen. Nyt on hyvä tarkkailla kevään edistymistä.


Kuvat: UR 4.3.2017

Metsäpeurat 22.2.2017


Metsäpeurat Sotkamossa. Kuva: Lauri Mantere.

Karhujen elämää


Kuva: Lauri Mantere

Pikku-Vesijärven haapana, joka unohti muuttomatkan.


Kuvat:UR

Pyrstötiainen


Kuva: Lauri Mantere

Koskikara


Kuvat: Unto Rönkkönen

Joutsen saatiin pelastettua Heinolan lintutarhaan lääkärin hoiviin. Selviytymismahdollisuuskin on olemassa. Toivotaan parasta.

06.01.2017  23:35:14

Kuvat: Unto Rönkkönen

Lintujen talviruokinta on hyvä aloittaa viimeistään pakkaskauden alettua. Rasva pysyy kätevästi verkon alla, kun verkon kiristää puun ympärille. Varikset ja harakat eivät jaksa kauan roikkua puun kyljessä. Tikat, tiaiset ja mm. puukiipijät saavat nauttia rasvaisesta ravinnosta.


Kuvat: UR


Kuva: Lauri Mantere

'

Piekana (Buteo lagopus) leijaili pellon yllä 5.11. klo 15 Orimattilan Pennalassa ja istahti sopivasti puun latvaan tähystämään. Pituus 50–60 cm, siipien kärkiväli 123–140 cm, paino 520–1.370 g. Naaras suurempi kuin koiras. Muuttaa lokakuussa etelään ja kaakkoon, talvehtii jo Keski-Euroopassa ja Etelä-Venäjällä.

5.11.2006 Vesijärvi

Lokakuun harmautta Lahden satamassa.


Aamusumut yleistvät syksyn edetessä ja öiden viiletessä. Kuvat UR 8.9.2016


Sinitiainen tarkkailee kartiotuijan suojissa. Kuva: UR


Rauli-myrsky 27.8.2016. Myrskyn yllätysaalto Vesijärvellä. Kuvaaja ja kamera kastuivat. Tilanne kuitenkin tallentui.


Hämähäkin pyydykset kasteisessa metsässä. Kuva: Unto Rönkkönen


Latviassa merkittu joutsen Kuva: Unto Rönkkönen


Karhu lammella. Kuva: Lauri Mantere


Käpytikan lentoonlähtö Kuva: Unto Rönkkönen

« Takaisin