« Takaisin

Ihmisen rabieskuolema Suomessa on ajan kysymys


Kuvituskuva

Suomen Eläinlääkäriliitto ry

Virtaset ovat tavallinen eteläsuomalainen perhe: äiti ja isä, kolme kouluikäistä lasta, kissa ja koira. Virtaset ovat eläinrakkaita ja päättävät adoptoida kodittoman koiran ulkomailta. Välittäjänä toimii suomalainen, vastuullinen järjestö. Koira on nuori, terve ja kiltti. Se on asianmukaisesti rokotettu ja loishäädetty; kaikki tuontiehdot täyttyvät.

Muutama kuukausi Suomeen tulon jälkeen Virtasilla on sukujuhlat ja kaikki paijaavat suloista Helmi-pentua. Juhlien jälkeisenä päivänä Helmi on väsynyt eikä ruoka maistu ja eläinlääkäri epäilee juhlien aiheuttaneen stressiä. Koko perhe ruokkii vuorotellen pentua kädestä.

Maanantaina Helmi on edelleen väsynyt ja se viedään eläinlääkärille. Koira jännittää eläinlääkäriä ja näykkäisee kiinni pitävää perheen isää. Koiralla on kuumetta, eläinlääkäri epäilee virusperäistä tartuntaa ja määrää lääkettä. Illalla Helmi syö kakistellen nakin palan ja sen sisällä olevan lääkkeen.

Tiistaina Helmi on entistä väsyneempi eikä syö tai juo mitään. Se viedään suuremmalle klinikalle, jossa voidaan tehdä enemmän tutkimuksia. Suonikanyylia laitettaessa Helmi kuitenkin yllättäen puraisee hoitajaa. Näykkäisy laitetaan kivun ja jännityksen piikkiin. Helmi jää yöksi sairaalaan hoitoon. 

Aamulla Helmi on kuollut. Eläinlääkäri suosittelee ruumiinavausta, mutta Virtaset eivät murheeltaan halua sitä.

Vesikauhulle ovat altistuneet ainakin kaikki Virtasten juhlavieraat, koko perhe Virtanen, ensimmäisenä Helmiä hoitanut eläinlääkäri, suuremman klinikan työntekijät sekä Virtasten kissa ja koira. Näistä ainoastaan koira jää varmasti henkiin, perheen isä ja klinikan hoitaja menehtyvät lähes varmasti.

Tappava hermosairas tarttuu ennen oireiden ilmestymistä

Yllä kuvattu skenaario on kuvitteellinen, mutta nykyvalossa täysin mahdollinen. Rabies (myös vesikauhu tai raivotauti) on viruksen aiheuttama hermostosairaus, joka tarttuu sairastuneen eläimen puremasta tai nuolaisusta. Rabiekseen kuolee vuosittain maailmanlaajuisesti lähes 60 000 ihmistä, joista 98% on saanut tartunnan koiralta. Sairaus johtaa oireiden alettua aina tuskalliseen kuolemaan ja sairastuminen voidaan varmasti ehkäistä ainoastaan ennen altistumista tai välittömästi altistumisen jälkeen annettavalla, usean rokotuksen sarjalla. Maissa, joissa rabiesta esiintyy, ovat koiran pureman jälkeen varmuuden vuoksi annettavien rokotussarjojen kustannukset terveydenhuollolle huimat. Suomessakin nämä rokotussarjat kustannetaan julkisen terveydenhuollon varoista ja niiden määrä on ollut viime vuosina voimakkaassa kasvussa (THL).

Vaikka vesikauhuinen koira kuvataan usein vaahtosuisena, aggressiivisena petona, todellisuudessa rabieksen epäileminen oireiden perusteella on vaikeaa, sillä oireet voivat olla etenkin aluksi varsin ylimalkaiset. Kun lisäksi tiedetään, että virus tarttuu jo muutama päivä ennen näkyvien oireiden alkamista, on rabiesta kantavalla koiralla useita päiviä aikaa altistaa kaikki ympärillään olevat ihmiset ja eläimet, ennen kuin rabiesta osataan epäillä.

Suomi on vielä rabiesvapaa maa

Suomeen tuodaan Ruokaviraston riskinarvioinnin mukaan vuosittain 400 rabiesrokottamatonta koiraa ja satakunta koiraa, jotka on oletettavasti rokotettu, mutta joiden rabiesvasta-ainetaso on riittämätön. Rabieksen itämisaika tartunnasta oireiden alkamiseen on muutamasta viikosta jopa puoleen vuoteen. Näin ollen vesikauhuun voi sairastua koira, joka on saanut tartunnan ennen rabiesrokotteen antamista. Tämän lisäksi maissa, joissa rabiesta esiintyy, on rokotusprosessissa usein puutteita. Rokotteiden laatu voi olla heikko ja niitä saatetaan säilyttää ja/tai annostella väärin. Mikä tahansa virhe johtaa helposti vasta-aineiden riittämättömään tasoon rokotetullakin koiralla. Myös asiakirjojen suoranaista väärentämistä tapahtuu.

Suomessa eläinlääkäri tarkastaa tuontikoiralta rokotusten voimassaolon ja tuontiehtojen täyttymisen aina ensimmäisen eläinlääkärikäynnin yhteydessä. Näin ei kuitenkaan saada kiinni koiria, joissa rokotus ei ole syystä tai toisesta saanut aikaan tarvittavaa vasta-ainetuotantoa tai joiden asiakirjat on väärennetty.

Rescue-koirien maahantuonnista käydään Suomessa, muissa Pohjoismaissa ja maailmanlaajuisestikin kiivasta keskustelua. Norja kielsi rescue-koirien tuonnin ulkomailta kokonaan tämän vuoden alkupuolella vedoten tautiriskiin, joka on perustelujen mukaan mahdotonta saada hyväksyttävälle tasolle ilman täyskieltoa. Tanskassa keskustellaan parhaillaan mahdollisuudesta vähintäänkin rajoittaa rescue-koirien tuontia. Yhdysvallat kielsi alkuvuodesta rescue-koirien tuonnin Egyptistä, sillä maahan oli päässyt EU:ta tiukemmista tuontiehdoista huolimatta kolme rabiesta kantavaa koiraa.

Rabies ei ole ainoa tuontikoiriin liittyvä kansanterveydellinen riski, mutta koska sairaus johtaa poikkeuksetta kuolemaan, sen uhka olisi syytä ottaa nykyistä vakavammin. Mikäli tuontivaatimuksena olisi rokotuksen tehon eli koiran vasta-ainetason mittaamien jo lähtömaassa ennen Suomeen tuontia, voitaisiin tartuntaa kantavien koirien tuonti estää lähes sataprosenttisesti.

Tällä hetkellä Suomi luetaan rabiesvapaaksi maaksi ja tämä tila on tärkeää säilyttää terveydellisten, eläinsuojelullisten ja taloudellistenkin syiden takia. Nykyisten tuontiehtojen valossa ja ulkomaisten rescue-koirien jatkuvasti lisääntyvän määrän myötä ihmisen kuolema rabiekseen Suomessa on kuitenkin vain ajan kysymys.

« Takaisin